Kun Suomi edellisen kerran oli ihmisoikeusneuvoston jäsen vuosina 2006–2007, luotiin kaksi rakennetta, jotka myös osaltaan ovat pitäneet palestiinalaiskysymyksen ihmisoikeusneuvoston agendan kärkipaikoilla.
Ensimmäinen niistä on palestiinalaiskysymykseen keskittyvän erityisraportoijan pysyvä virka. Kyse on neuvoston ainoasta pysyvästä erityisraportoijasta. Hänen ainoa tehtävänsä on tutkia Israelin rikkomuksia kansainvälistä lakia vastaan.
Toinen rakenne on edellä mainittu palestiinalaiskysymyksen mainitseminen neuvoston jokaisen istunnon asialistalla.
Asialistan sanamuoto ”Ihmisoikeustilanne Palestiinassa ja muilla miehitetyillä arabialueilla” ei sisällä Israelin nimeä, mutta kritiikin kohteena on käytännössä aina Israelin hallitus tai asevoimat. Hamasin tai palestiinalaishallinnon ihmisoikeusrikkomuksia omaa kansaansa kohtaan lauselmissa ei mainita.
[Näin oli lausuttu Suomen kuvalehdessä 16.1.2022 julkaistussa Heikki Salmelan kirjoittamassa artikkelissa Tämäkö reilua? YK:n ihmisoikeusneuvosto paheksuu Israelia sarjatulella, mutta Kiinaa tai Venäjää se ei ole tuominnut koskaan.]
Onhan tuo kelpo Reilujen Kerhon meininkiä kyylätä ja syytellä Israelina mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista tilanteessa, jossa se on ainoa Lähi-idän maa, jossa arabimuslimeilla on äänioikeus ja muita kansalaisoikeuksia, joita Lännessä pidetään itsestään selvinä eikä aina tunnuta edes ymmärtävän, että ne puuttuvat lähes täysin arabimaista.
VastaaPoista"Pyhiä lehmiä" on niin monessa maassa.
Poista