Kollektivistille kaikkein äärimmäisin uhka onkin joutua ryhmän hylkäämäksi. Koska toista kohtaan tunnettu empatia ja hänen oikeutensa riippuvat ryhmän jäsenyydestä, ryhmään kuulumattomalla ei ole mitään oikeuksia, eikä häntä kohtaan tunneta sääliä.
Esimerkiksi vanhemmat voivat uhata hylkäämisellä lasta, jos tämä ei suostu heidän järjestämäänsä avioliittoon tai ei halua hänelle ajatellulle uralle. Juuri niin kävi Fadime Sahindalille. Perheensä pettänyt tytär oli ampujalleen kadulla kävelevää ulkopuolista vieraampi, luopio ja siksi vihollinen.
Fadimen tappanut laukaus ammuttiin klaanin miesten silmien edessä, vaikka he eivät olleetkaan fyysisesti paikalla. Ampuja toimi asiansa hyvyyteen uskoen, oman kasvatuksensa ja taustansa ehdollistamana: kasvot ja kunnia ovat kollektivistisen kulttuurin vastine individualistisen kulttuurin omalletunnolle. Kumpikin ilmentää yhteiskunnan ääntä ihmisessä.
Me, jotka tuomitsemme Fadimen ampujan, olisimme kenties toimineet samoin, jos olisimme kasvaneet Kurdistanin takamailla. Ja ehkä juuri me, jotka tiukimmin puolustamme yhteiskuntamme moraalia ja kunniaa, myös varmimmin olisimme toimineet Fadimen ampujan lailla, jos meillä olisi hänen kulttuuritaustansa. Kulttuuri on vahva ehdollistaja.
[Näin oli lausuttu Tiede-lehden numerossa 5/2002 julkaistussa Erkki Kauhasen kirjoittamassa artikkelissa Lännen sankari on idän luuseri.]
Niinpä edelläkerrotusta onkin tehtävä johtopäätös, ettei kurdien kaltaisten kulttuurien edustajien tule sallia muuttaa länsimaihin muuten kuin olemaan erittäin tiukan valvonnan ja välittömän karkotuksen uhan alla.
VastaaPoistaKarkotusperuste on kurdin alkaminen käyttäytyä kulttuurinsa mukaisesti, tai oikeammin, alkaminen elää kulttuuriaan.
Tai sitten vain enemmän Tanskan mallia mukaan.
PoistaMuistaakseni Ottomaanien valtakunnassa oli voimassa käytäntö, että eri uskonnolliset yhdyskunnat olivat vastuussa jäsentensä käytöksestä ja toiminnasta. Eli yhdyskuntaakin voitiin rangaista sen jäsenen teoista.