Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi kolme päivää myöhemmin. Katajainen keskeytti toipumislomansa ja palasi rintamalle 23. kesäkuuta.
Seuraavan kymmenen päivän aikana vääpeli ampui alas 17 viholliskonetta, joista ensimmäisenä päivänä neljä. Lentopäiväkirjassaan hän kuvaili ilmavoitoista viimeistä:
Hiekan kohdalla tapasin kaksitoista Pe-2:ta ja kuusi La-5:tä. Hyökkäsin useita kertoja niiden kimppuun, mutta vasta Rautalammen kentän kohdalla pääsin tulittamaan La-5:tä, joka palavana syöksyi maahan.
Rajuimpaan pyöritykseen Katajainen joutui viisi päivää myöhemmin, kun hän oli tiedustelulennolla kapteeni Hans Windin siipimiehenä.
Parivaljakon kimppuun kävi aluksi parikymmentä vihollishävittäjää, mutta loppujen lopuksi suomalaisten ympärillä pyöri 120 neuvostokonetta.
Kuin ihmeen kaupalla molemmat selvisivät taistelusta hengissä, Wind tosin vakavasti haavoittuneena.
Tykinammus räjähti Messerschimittin ohjaamossa ja rikkoi mittariston. Wind pystyi kuitenkin lentämään koneensa tajunnan rajamailla kotikentälleen Lappeenrantaan.
Wind saavutti kaikkiaan 75 ilmavoittoa, joista viisi viimeisessä taistelussa. Hänet palkittiin Mannerheim-ristillä kaksi kertaa.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 4.6.2022 julkaistussa Tuomo Väliahon kirjoittamassa artikkelissa ”Valtavan lahjakas” perheenisä ei hiiskunut tyttärilleen todellisesta osaamisestaan: Hävittäjän ohjaamossa hänestä kuoriutui Neuvostoliiton pahin painajainen.]
Hasse Windillle kävikin keljusti:
VastaaPoistapäästyään omalle puolelle ilman mittaristoa, kaasuvipu juuresta katkenneena ja hämärän rajamailla hän menetti tajuntansa koneen pysähdyttyä ja herätessään kuuli sodan päättyneen.
Sitten tuli kylmää vettä niskaan:
hän oli invalidisoitunut lentokyvyttömäksi.
Vielä pahempaa seurasi, kun hän haki Ilmavoimien ohjaajaeläkettä:
siitä jäi puuttumaan peräti kolme viikkoa!
Siinä ei painanut mitään kaksinkertainen Mannerheim-risti eivätkä 75 pudotusta.
Wind oli "viittä vaille ekonomi" ja sai työpaikan appiukkonsa firman hallinnosta.
Katkeroituminen ja haavoittumisesta aiheutuneet jatkuvat kovat hermokivut saivat hänet juomaan.
Hän oli sodan ajan ollut lähes raitis, toisin kuin monet aseveljensä;
niinpä hän alkoholisoitui nopeasti.
Appiukko vaati pistämään korkin kiinni töiden alkaessa jäädä muiden tehtäviksi, mutta Wind ei pystynyt siihen ja sai potkut.
Loppusilauksena hän väärensi vaimonsa nimen vekseliin ja jäi kiinni.
Häkki heilahti.
Kun Artti Sahtivaari aloitti 1995 perinteen kutsua kaikki Marskin ritarit Linnan juhliin, Wind kieltäytyi sanoen:
"Kutsu tuli 50 vuotta liian myöhään".
Seuraavaa tilaisuutta ei enää tullut Windin kuoltua seuraavana kesänä.
Juu. Olen Jukka Piipposen kirjasta lukenut tästäkin kohtalosta joskus.
PoistaLinnan juhliin kutsuminen alkoi siis vuonna 1994. Wind ei mennyt ja kuoli 24.7.1995.
VastaaPoistaJeh, niin.
Poista75 ilmavoittoa ja silti haukuttiin.Hävetkää!
VastaaPoistaMeidän ilmavoimamme olivat yllättävän tehokkaat kyllä viime sodissamme.
Poista