S Venäjän väitteet suomalaisten kaasukammioista ja sotavankien elävältä hautaamisista ovat absurdeja

Venäjän federaation tutkintakomitean käynnistämä rikostutkinta Suomen Itä-Karjalan miehityksen aikaisista siviilien ja sotavankien surmaamisista jatkosodan aikana on perin erikoinen päätös.

Väitteet kaasukammioista ja sotavankien elävältä hautaamisista ovat absurdeja. Mitään tällaista ei tullut esiin liittoutuneiden valvontakomission selvityksissä, ei liioin suomalaisissa arkistolähteissä, muistelmissa tai Itä-Karjalan miehityksestä tehdyissä monissa tutkimuksissa.

Tiedämme hyvin, ettei komitea ole käyttänyt Kansallisarkistossa olevia Itä-Karjalan sotilashallintoesikunnan, Akateemisen Karjala-Seuran tai muiden organisaatioiden tai henkilöiden alkuperäisarkistoja, joista sota-ajan tapahtumat ja niiden tausta tulevat tarkimmin esiin.

Suomessa tutkimus on helppoa, sillä kaikki sota-ajan arkistot ovat avoimia. Ne ovat sekä kotimaisten että ulkomaisten tutkijoiden käytettävissä. Suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu myös, että oman historian vaikeitakin asioita uskalletaan tutkia.

Venäjän federaation tutkintakomitea ei näytä huomioineen sitä, että heti sodan jälkeen tehtiin välirauhansopimuksen artiklan 13 edellyttämät sotarikostutkimukset sekä liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta että suomalaisten omaehtoisesti toteuttamina. Niiden pohjalta langetettiin useita vapausrangaistuksia, jopa elinkautisia. Normaalin oikeuskäytännön mukaan samaa henkilöä ei samasta rikoksesta tuomita useaan kertaan.

[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 28.4.2020 julkaistussa Jussi Nuortevan Vieraskynä-jutussa Venäjällä käynnistetty kansanmurhatutkinta herättää ihmetystä – Suomi tutki Itä-Karjalan leirien epäkohdat heti jatkosodan jälkeen.]