Olisi tietenkin typerää pitää Kansan temppeliä jonkinlaisena vasemmistoaatteiden johdonmukaisena lopputuotteena. Mutta nuo aatteet kyllä tarjosivat sille hedelmällisen kasvuympäristön. Siinä ilmapiirissä, joka 1960-70-lukujen Yhdysvalloissa vallitsi, kaikki edistykselliseltä näyttävä nieltiin purematta, koska siihen haluttiin uskoa. Homoja puolustava sosialistinen antirasisti ei yksinkertaisesti voinut olla paha. Kukaan tai mikään ei tuntunut liian sekopäiseltä edistämään oikeaa asiaa.
Jones myös osasi hyödyntää vastaavanlaista äärioikeiston mörköä, johon nykyäänkin uskotaan. Hän maalasi kannattajineen salaa rasistisia graffiteja kirkkonsa seinään ”todisteeksi” pahojen valkoisten kiihkoilijoiden harjoittamasta vainosta. Hän jopa lavasti itseään vastaan tehdyn murhayrityksen ja polttopulloiskun kirkkoa vastaan. Uhriasema toi Jonesille uskottavuutta ja tehosti kannattajille suunnattua viestiä, että Kansan temppeli oli vihollisten ympäröimä.
Hyvällä julkisella imagolla ja uhriaseman korostamisella onnistuttiin myös peittämään se, ettei Kansan temppelin toteuttama monikulttuurinen unelma toiminutkaan niin kitkattomasti. Yhteisön jäsenet syyttelivät toisiaan rasistisista asenteista, mikä johti väkivaltaisiinkin välienselvittelyihin. Mustat pitivät liikkeeseen tulleita koulutettuja valkoisia ylimielisinä, valkoiset puolestaan turhautuivat mustien puutteelliseen ymmärrykseen sosialismin teoriasta. Kaikki tämä tuntuu kovin tutulta kun seuraa, miten nykyajan tiedostavaisto käy toistensa kurkkuun epäsensitiivisten sanavalintojen takia.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 31.7.2019 julkaistussa kirjoituksessaan Edistyksellinen maailmanlopun kultti]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti