Erään kirjoittajan elämä muuttui hänen omien sanojensa mukaan vankilaksi 11-vuotiaana, kun kuukautiset alkoivat. Lapsuuden huoleton vapaus oli päättynyt. Kuten isosiskojensa ennen häntä, hänenkin tuli nyt pukea huivi. Kuusi vuotta myöhemmin hän paljasti hiuksensa.
”Nyt, 17-vuotiaana, elän elämäni kolmatta viikkoa”, hän kirjoitti tammikuussa Et kävele yksin -blogissa.
Alkuvuodesta maailmalla levisi #10YearChallenge-somehaaste, jossa julkaistiin kuvia itsestä kymmenen vuotta sitten ja nyt. Suomessa se kirvoitti hellyttäviä lapsuus- ja lakkiaiskuvia, Turkissa vähän erilaisia – ennen huivi päässä, nyt ilman.
Feminismiä muslimimaissa ei tietenkään voi kutistaa pakotettuun huivinkäyttöön. Vakavampia haasteita naisille kaikkialla Lähi-idässä ovat alaikäisten avioliitot ja naisiin kohdistuva väkivalta. Lisäksi on selvää, että huivia käytetään myös vapaaehtoisesti, vakaumuksellisista syistä.
Pakotettuna huivista tulee kuitenkin kadotetun vapauden symboli.
[Näin oli lausuttu Me naiset -lehdessä 13.5.2019 julkaistussa Ayla Albayrakin kirjoittamassa artikkelissa ”Perheeni tappaa minut”, twiittasi saudityttö Rahaf, 18, ja sitten alkoi tapahtua – muhiiko Lähi-idässä naisten oma arabikevät?.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti