Erityisen masentavaa Charlottesvillen tapauksessa on se, että mielenosoituksen alkuperäinen viesti oli tärkeä ja sen olisi voinut saada tehokkaasti perille. Ideana oli kokoontua vastustamaan historian vääristelyä ja historiallisen perinnön alasajoa, joka kohdistuu kaikkeen joka ei vasemmistoaktivistien maailmankuvaan sovi. Tämän ohella olisi kyetty tuomaan esiin valkoisen väestön huoli jäämisestä vähemmistöksi omassa maassaan.
Kaikki kuitenkin hautautui marginaaliryhmien mellastuksen alle. Tapahtumassa nähtiin natsilippuja, niin sanottuja roomalaisia tervehdyksiä ja juutalaisvastaisia iskulauseita, ja entinen Ku Klux Klan -johtaja David Duke marssitti omat kaaderinsa paikalle. Ja kuinka ollakaan, media keskittyi seuraamaan Daily Stormer -lehden joukkiota, joka edustaa Yhdysvaltain nationalistikentän äärimmäisintä ”öyhötyssektoria”. Vaikka uusnatsit, klaanilaiset ja valkoisen ylivallan kannattajat edustaisivat pientä vähemmistöä mielenosoittajista ja koko alt-rightista, tiedotusvälineet kohdistavat huomionsa juuri heihin, koska heissä toimittajat näkevät sen mitä haluavatkin nähdä. Charlottesvillen tapauksessa asiaa ei mitenkään auttanut, että tilaisuuden mainosjulisteissa viljeltiin mustia kotkafiguureja ja fraktuurakirjaimia.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen Sarastus-verkkolehdessä 16.8.2017 julkaistussa kirjoituksessaan Mitä voimme oppia Charlottesvillestä?]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti