Tällä hetkellä ISIS (ISIL) -järjestö on tappiolla Irakissa ja Syyriassa. Se on menettänyt tärkeimmät tukikohtansa ja on maantieteellisesti saarroksissa. Heidän riveihinsä on hankala enää rekrytoitua, ja SUPO:n tutkija Pekka Hiltusen arvion mukaan myös paluuliikenne jihad-taisteluista takaisin Eurooppaan on verrattain tyrehtynyttä. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että ennen kuin kansainvälinen koalitio sai Isisin saarrettua, ehti moni vierastaistelija sujahtaa asumaan muualle Afrikkaan tai Lähi-itään, pois varsinaisista sotilastukikohdista. He ovat jääneet asumaan yhteisöihin, jotka ideologisesti kannattavat poliittista islamia mutta eivät ole sota-aluetta. He pääsevät palaamaan milloin vain Eurooppaan, ja viranomaisten on vaikea edes tietää heidän osallistuneen ääriliikehdintään.
Kannatan sitä, että kaikki radikalisoituneet Irakiin, Syyriaan ja Libyaan matkustaneet shiiat tai sunnit asetetaan sellaiseen viranomaisvalvontaan, jonka avulla voidaan selvittää mahdollinen radikalisoituminen tai taisteluihin osallistuminen. Heidän ei tulisi saada liikkua vapaalla jalalla tai viestitellä kontrolloimattomasti ennen kuin voidaan todeta, että he eivät ole osallistuneet alueella sotilaalliseen toimintaan tai sen tukemiseen. Mahdolliset integraatio- ja tukiohjelmat tulee suunnata ainoastaan syyttömäksi todistetuille henkilöille ja niille, jotka ovat joutuneet sota-alueelle vasten tahtoaan.
Kannatan myös mallia, jossa jihadistiseen toimintaan osallistuneilta kaksoiskansalaisilta poistetaan Suomen kansalaisuus. Näin toimitaan jo ainakin Britanniassa. Miksi se on pahasta? Jos toinen kansalaisuus on vaikkapa Somalia tai Syyria, pääsevät he tuomiolle ihannoimaansa sharia-oikeudenkäyntiin. Luulisi sen miellyttävän kaikkia osapuolia. Jos taas toinen isänmaa kieltäytyy ottamasta takaisin turvallisuussyihin vedoten, voi miettiä, minkälainen turvallisuusuhka oleskelu Suomessa on.
Jos taas on kyse kantaeurooppalaisista, ei heidän pidä antaa liikkua vapaasti levittelemässä ideologiaansa.
[Alan Salehzadeh, uussuomalainen Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan
geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut uusisuomalainen tutkija ja
luennoitsija blogissaan 28.8.2017 julkaistussa merkinnässä Näkökulma: Aina kaduttaa, kun jää kiinni – miksi jihadisteja ei pitäisi kotouttaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti