Supon pienimunaiset salakytät voivat nyt kyylätä omista puskistaan
aineistoa, joka alun perinkin on tarkoitettu mahdollisimman monien
saataville, joten sikäli he eivät voi välttää näkemästä,
jos jollain on isompi, eikä demokratia ja tasa-arvo toteudu.
Mutta asialla on myös filosofisesti tärkeä puolensa. Tarkkailun
lisäämistä ja normiruuvien kiristämistä perustellaan niiden
”järkevyydellä”. Valvonnan vaihtoehtona esitetään se, että muutoin
terrori-iskut lisääntyvät. Kontrolliyhteiskuntaa perustellaan siis
”pienemmän pahan” valitsemisella, ja kahleiden ripustelua pyritään rationalisoimaan.
Tosiasiassa tarkkailun lisääntyminen, vaihtoehtojen väheneminen ja sekä
henkisen että fyysisen liikkumatilan kapeneminen ovat seurauksia juurisyystä, eli maahanmuutosta.
Tämä perusongelma jätetään kuitenkin politiikassa, mediassa ja
tieteessä huomiotta ja käsittelemättä, ja kansainväliselle
muuttoliikkeelle antautuminen esitetään yhteiskunnallisena tai
luonnonlainomaisena välttämättömyytenä, joka on osa kansainvälistymistä
ja globalisaatiota ja jolle ei muka voida mitään.
Koska tämä perusaksiooma on epätosi, putoaa pohja myös
kontrolliyhteiskunnan luomiseen tähtäävältä rationaliteetilta.
Tarkkailun ja valvonnan ”järkeistäminen” on perustunut
yhteiskunnalliseen valheeseen, jolla kansalaisvapauksien ja -oikeuksien
loukkauksia on pyritty oikeuttamaan käyttäen verukkeena maahanmuuton
mukanaan tuomaa rikollisuutta.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 26.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Terrori-iskun jälki-impact]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti