Anekdoottimaisesti voidaan palauttaa mieleen, mitä Britannian entinen
pääministeri ja Nobel-palkittu kirjailija Winston Churchill ajatteli
islamista ja muslimeista. Teoksessaan The River War – An Historical Account of the Reconquest of the Soudan (1899, vol. II, pp. 248–250) hän sanoi näin (sitaatti on sensuroitu vuoden 1902 yksiosaisesta laitoksesta):
”Kuinka
kauhistuttavia ovatkaan kiroukset, jotka muhamettilaisuus langettaa
kannattajilleen! Ei ole ainoastaan fanaattista kiihkoa, joka ihmisessä
on yhtä vaarallista kuin vesikauhu koirassa, vaan myös tämä hirveä
fatalistinen apatia. Vaikutukset ovat ilmiselviä monissa maissa.
Ajattelemattomia tapoja, huolimattomia maanviljelysjärjestelmiä,
laiskoja kaupankäyntimenetelmiä ja omaisuuden turvattomuutta tapaa
kaikkialla, missä profeetan seuraajat hallitsevat tai asuvat. Alhainen
sensualismi riistää tältä elämältä sen viehkeyden ja sivistyneisyyden;
tulevalta sen arvokkuuden ja pyhyyden. Se tosiasia, että muhamettilaisen
lain mukaan jokaisen naisen on kuuluttava jollakin miehelle tämän
absoluuttisena omaisuutena, joko lapsena, vaimona tai jalkavaimona,
viivästyttää väistämättä orjuuden lopullista häviämistä aina siihen
asti, kunnes islamin usko on lakannut olemasta suuri voima ihmisten
keskuudessa.
Yksittäiset muslimit saattavat toki osoittaa
loistavia ominaisuuksia, mutta tämän uskonnon vaikutus halvaannuttaa sen
seuraajien sosiaalisen kehityksen. Maailmassa ei ole voimakkaampaa
taannuttavaa voimaa. Muhamettilaisuus on taistelunhaluinen ja
käännytystä harjoittava uskonto, joka on kaikkea muuta kuin
kuolemaisillaan. Se on jo levinnyt kautta Keski-Afrikan tuottaen
pelottomia taistelijoita joka askelmallaan. Ja jos kristinuskoa eivät
suojelisi tieteen vahvat käsivarret – tieteen, jota vastaan se oli turhaan taistellut – modernin Euroopan sivilisaatio saattaisi romahtaa, samoin kuin romahti muinaisen Rooman sivilisaatio.”
Churchillin vaikuttavin ase oli kieli, juuri se, jonka EU:n viranomaiset
yrittävät nyhtää ihmisiltä pois sananvapauden rajoituksillaan. Islamin
yhteiskunnallinen rooli ei näytä sadassa vuodessa muuttuneen mitenkään.
Leijona on kesytettynäkin leijona, enkä tarkoita nyt Suomen
vaakunaleijonaa.
Traagista on, että omalla kansallismielisyyden kammollaan ja natsismin
lohikäärmeen metsästyksellään nykyinen EU-eliitti tulee edistäneeksi
toisen fasistisen yhteiskuntakäytännön, islamin, juurtumista Eurooppaan.
[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 6.6.2017 julkaisemassaan tuhmassa merkinnässä Nollatoleranssi terrori-iskuille]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti