En ole äänekkään populismin parhaita ystäviä, siten en myöskään keskimäärin hirveästi arvosta Ville Niinistön
valitsemaa ilmaisutyyliä. On vihreiden eduksi (gallupeissakin näemmä)
että hänen seuraajansa on asiallinen ja analyyttinen. Yhtä kaikki, Ville
saa kuitenkin pisteet seuraavasta twiitistä.
Outoa: joillekuille yhä yllätys, että voi edellyttää sekä
1)inhimillistä kohtelua TP-hakijoille että 2)terroriepäiltyjen nopeaa
eristämistä.
Itsestäänselvyyksien jauhamista? Ehkä, mutta tässä on vahva pointti.
Jos otat leijonaosan vasemmalle kalleellaan olevia ja leijonaosan
oikealle kallellaan olevia, ja laitatte heidät puimaan realistisia
suuntia maahanmuuttopolitiikalle, tulos on edellisen kaltainen. En
tietenkään tunne kaikkia maahanmuuttokriitikoita, mutta iso osa heistä
ymmärtää kultaisen keskitien, on valmis kompromisseihin ja tietää ettei
rajoja lähdetä sulkemaan. En myöskään tunne kaikkia
maahanmuuttoliberaaleja, mutta tiedän että heistäkin leijonaosa ymmärtää
jonkinlaisten rajojen, säännösten ja reunaehtojen tarpeellisuuden. Ja
sen tiedän varmasti, että molemmista ryhmistä halutaan auttaa hätää
kärsiviä, toimia ihmissalakuljetusta vastaan, ym. Keinot vaihtelevat,
päämäärä pysyy.
Edellisen lopputuloksena voi olla, että sinulla on torin kahdella
laidalla mielenosoittaja ja vastamielenosoittaja, huutamassa toisilleen
herjoja, vaikka puolen tunnin keskustelun myötä selviäisi että he ovat
lopulta lähes samoilla linjoilla. Nettivihan aika, somekupla tai mikä
lie on tehnyt heistä toistensa vihollisia, turhaan. Aivan täysin
turhaan.
[pörrökorvainen ja kerubinkasvoinen maltillisuuden mestari Kyuu Eturautti blogissaan 27.8.2017 julkaisemassaan merkinnässä Kiistapuolet ovat surullisen lähellä toisiaan]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti