Asuin maaliskuussa 2017 tukholmalaisessa lähiössä. Suurin osa tapaamistani ihmisistä oli maahanmuuttajataustaisia. Melkein kaikki samoja ulkokuntoilulaitteita käyttäneet puhuivat muuta kieltä kuin ruotsia. Oli kuitenkin kaksi paikkaa, jossa taas törmäsin käytännössä vain kantaruotsalaisiin: System bolaget (sikäläinen Alko) ja Tyrestan kansallispuisto (sikäläinen Nuuksio). En väitä, että havumetsäpatikointi tai snapsit olisivat tyypillistä tai säilyttämisen arvoista ruotsalaisuutta, mutta on turha teeskennellä, että siirtolaisuus ei olisi Ruotsia muuttanut, sekä huonompaan että parempaan. Kyse on siitä, mikä on missäkin määrin säilyttämisen/luomisen arvoista ja millaisilla tavoilla ihmiset saavat itse vaikuttaa siihen. Demokratiassa on tyydyttävä enemmistön päätöksiin, ja niihin kannattaa yrittää vaikuttaa faktojen avulla, ei fasistisyytöksillä, jotka saattavat kolahtaa omaan nilkkaan.
[tietokirjailija ja tiedetoimittaja Osmo Tammisalo Ihmisluontoa etsimässä -blogissaan 16.4.2017 julkaisemassaan merkinnässä Rajat, rasismi ja Rosenberg, jossa hän arvostelee Tiina Rosenbergin vuonna 2015 julkaistun pamfletin 'Arvot mekin ansaitsemme']
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti