Arendtin teos Eichmann Jerusalemissa, joka julkaistiin 60 vuotta sitten, on herättänyt alusta alkaen kiistaa. Kuten syyttäjä onnistui osoittamaan jo vuoden 1961 oikeudenkäynnissä, Eichmann ei aina seurannut käskyjä sokeasti. Hän jopa uhmasi SS johtajaa Heinrich Himmleriä vuoden 1944 lopulla määräämällä kuolemanmarssit kymmenille tuhansille unkarilaisille juutalaisille, vaikka Himmler oli Kolmannen valtakunnan romahtaessa määrännyt karkotusten lopettamisen lokakuussa 1944.
Oikeudenkäynnin aikaan Life-lehti oli julkaissut ”tunnustuksen”, jonka Eichmann oli tehnyt natsitovereilleen Argentiinassa. Tämä tunnustus perustui 70:lle niin kutsutulle ”Sassen-nauhalle”, jotka nauhoitettiin vuonna 1957 ja sisältävät litteroituna noin 1000 sivua aineistoa. Jopa Lifen lyhentämässä versiossa esiintyy hyvin erilainen Eichmann kuin kömpelö, kaljuuntuva virkamies, joka esiintyi tuomioistuimelle Jerusalemissa. Saamme tietää, että kun sota oli jo hävitty, Eichmann kertoi SS-työtovereilleen, että riippumatta siitä, mitä tapahtuisi, hän ”hyppäisi mielellään hautaansa” tietäen osallistuneensa niin monien ”valtakunnan vihollisten” kuolemiin.
Eichmannin kammottavasta tunnustuksesta päätellen hän meni jopa pidemmälle korostaen, että ainoa asia, mitä hän todella katui, oli se, että liittoutuneiden voitto esti häntä ”hävittämästä” kaikkia niitä, jotka oli tarkoitettu tähän kohtaloon natsieliitin toimesta tammikuussa 1942 Wannseen konferenssissa. Eichmann tuomittiin kuolemaan Jerusalemissa ja hänet teloitettiin 31. toukokuuta 1962.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 1.10.2024 julkaistussa Matthew Sharpen kirjoittamassa artikkelissa Onko aika harkita uudelleen ”pahan arkipäiväisyyden” käsitettä?.]
[No ainakin se kusipää saatiin nitistettyä. Tämä ilmaisuni saattaisi tosin johtaa tekemisiin valtionsyyttäjänviraston kanssa, jos se tulisi siihen tulokseen, että syytän asiasta myös yleensä Saksan natsipuoluetta. Varmuuden vuoksi ilmaisen siksi tässä lopuksi mielipiteeni olevan, että eivät kaikki natsit olleet paholaismaisia. Oiva esimerkki tällaisesta on tehtailija ja huono yrittäjä Oskar Schindler (1908-1974). Tämä oli etninen saksalainen, joka oli syntynyt Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiassa. Ensimmäisen maailmansodan lopussa syntyi Eurooppaan paljon uusia maita, ja myös siksi, että Schindlerin synnyinmaa hajosi. Hän asui sen tapahduttua sitten Tshekkoslovakiassa. Maassa, joka ei suostunut tarjoamaan etnisesti saksalaiselle vähemmistölleen vähemmistöetuja. No, Schindler sitten ennen toisen maailmansodan syttymistä liittyi Saksan natsipuolueen tshekkoslovakialaiseen sisarpuolueeseen. Ja hän vakoili Tshekkoslovakian sotilaskuljetuksia natsi-Saksan hyväksi. Tosin näitä hänen toimittamiaan tietoja ei sitten tarvittukaan, kun Tshekkoslovakia antautui laukaustakaan ampumatta sen jälkeen, kun se oli kansainvälisen painostuksen vuoksi joutunut luopumaan saksankielistensä asuttamista nk. sudeettialueista, joilla sijaitsivat maan pätevät ja tehokkaat rajalinnoitukset. Schindler liittyi sitten Saksan natsipuolueen jäseneksi.]
[Saksan kukistettua yhdessä Neuvostoliiton kanssa Puolan ja päätettyä sen valtiollisen olemassaolon Oskar Schindler siirtyi entisen Puolan alueelle uusien mahdollisuuksien perässä. Puolassa hän ryhtyi yrittämään tehtailijana. Hänen tehtaansa käytti hyödykseen juutalaisia orjatyöläisiä. Mutta toisin kuin hänen oma puolueensa ja sen tenhoava diktatorinen johtaja Adolf Hitler, jotka yhtä diktatorisesti johtivat Saksaa, niin Schindler tuli kuitenkin siihen tulokseen, ettei hän halua tuhota juutalaiskansaa fyysisesti. Niinpä hän käytti runsaasti varoja lahjoakseen natsiviranomaisia ja kampitti natsihallinnon tuhoamistoimia parhaansa mukaan vaarantaen näin oman henkilökohtaisen vapautensa ja henkensäkin. Kaiken tämän hän teki suurikokoinen natsihakaristi kiinnitettynä rintamukseensa. Kerran Schindler joutui jopa hakemaan tuhoamisleiriltä natsien sinne toimittamia Schindlerin työläisiä, Schindlerjuden.]
[Oskar Schindler selvisi sodasta hengissä, mutta sen päätyttyä hän ei enää pärjännyt kovin hyvin yrittäjänä.]
Eichmannin kerrotaan joutuneen kouluaikoinaan kiusaajien epämiellyttävän huomion kohteeksi tummasävyisen ihonvärinsä takia.
VastaaPoistaSe antoi motiivin pilkata häntä pikkujutkuksi, der kleine Jude.
Se oli epäilemättä traumatisoivaa, mutta voisi kysyä miksei Eichmann maksanut valta-asemaan päästyään pottuja pottuina kiusaajilleen vaikkapa panemalla nämä menemään portaita ylös alas kyykkyhyppyä bernsteiniläisyyden sovelluksella, että henki säilyy niin kauan kuin liike.
Tuskin hänen kiusaajansa olivat juutalaisia, joten miksi heille kostaa?
Kyllä näin. Kyseessä lienee joko eräänlainen isänmurha, tai sitten se, että hän vain halusi ryhtyä itse kiusaajaksi, joksikin, jolla on valtaa.
Poista