Coveyn maatilalla Douglass joutui ensi kertaa omakohtaisesti kosketuksiin plantaasiorjien kovan arjen eli raskaiden ja pitkien työpäivien ja tiheästi toistuvien ruoskimisrangaistusten kanssa. Ensimmäisen puolen vuoden aikana Douglass ruoskittiin melkein joka viikko. Lopulta Douglass omaksui ulkoisen kuuliaisuuden isäntäänsä kohtaan. Myöhemmin Douglass päätyi orjatöihin Baltimoren laivatelakalle. Sieltä hän pakeni onnistuneesti New Yorkiin junalla ja höyrylaivalla. Douglassin pako onnistui tavallista helpommin, koska Maryland oli pohjoisimpia orja-osavaltioita, joten pakomatka oli lyhyt.
Pohjoisen yleinen elintaso herätti Douglassissa hämmennystä, sillä hän oli kuvitellut elintason siellä olevan alhainen, koska käytössä ei ollut orjatyövoimaa. Erityisen hämmästyttävintä oli huomata, kuinka hyvätuloisia ja hyvinvoivia myös mustat olivat. Myös mustien sivistyneisyys yllätti myönteisesti. Pian Douglass ryhtyi kulkemaan orjuuden vastustajien kokouksissa.
Douglassista kehittyi sangen merkittävä puhuja, joka kiersi esiintymässä muun muassa Britanniassa. Douglassin kaltaiset mustat puhujat olivat tärkeä esimerkki pyrittäessä osoittamaan suurelle yleisölle, että mustat eivät olleet yhtään alempiarvoisempia ja tietämättömämpiä ihmisiä kuin heidän orjuuttajansa.
[Näin on lausuttu Wikipedia-artikkelissa Frederick Douglass, joka kertoo tunnetusta yhdysvaltalaisesta abolitionistista, puhujasta, kirjailijasta ja valtiomiehestä, joka eli vuosina 1818-1895.]
[On huomattavaa, että Yhdysvaltain nykyisistä pääpuolueista Republikaaninen puolue oli ollut alun perin edistyksellinen. Demokraatit taas olivat kannattaneet neekeriorjuutta ja sen tultua kielletyksi rotuerottelua 1900-luvun puolenvälin tienoille saakka. 1930-luvulla toisaalta oli jo alkanut muutos Demokraattisen puolueen sisällä, kun presidentti Franklin Delano Roosevelt (1882-1945) loi laman lyömän maansa tueksi sosiaalisia ohjelmia. 1960-luvulla Demokraattinen puolue alkoi sitten kannattaa kansalaisoikeuksia Yhdysvaltain neekeriväestölle.]
usa on niin iso liittovaltio, ettei sitä ennen tunteneet omatkaan.
VastaaPoistaNykyäänkin moni esim. eurooppalainen luulee tuntevansa, kun on käynyt parissa paikassa.
No ainakin siellä puhuttu kieli on enimmäkseen yhteinen.
PoistaOn niissä afroamerikkalaisissa sitten tapahtunut Douglassin ajoista jonkinlaista huonontumista, kun alisuorittavat koulutuksessa huolimatta vaikka minkälaisista heille räätälöidyistä oikopoluista mutta ylisuorittavat väkivaltarikollisuudessa.
VastaaPoistaYhdysvaltain raharikkaiden asemaan perustuva järjestelmä yhdessä perinteisen mustiin ja mulatteihin kohdistuvan rasismin kanssa eivät ainakaan auta. Eikä se, ettei maassa ole esim. yleistä sairausvakuutusta kansalaisille. Mutta liiallinen oman uhriaseman korostaminen aiheuttaa toki alisuoriutumista. Ja heidän institutionaalinen suosimisensa tietyissä asioissa aiheuttaa myös muissa ihmisissä sellaista asennetta heitä kohtaan, että nämä ovat nyt tällaisia raukkoja, joita täytyy suosia siellä ja täällä.
PoistaItäaasialaisilla on peritty kungfutselainen asenne puolellaan. Keskimäärin ovat kovia tekemään työtä ja opiskelemaan. Huolimatta siitä, että heikäläisiinkin on Yhdysvaltain historiassa kohdistunut vahvaa rasismia, niin he voivat pärjätä nykyään yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa jopa paljon valkoisiakin paremmin.
Mutta totuuden nimissä on toki sanottava, että varhaiset Yhdysvaltain alueella asuneet itäaasialaiset eivät sentään joutuneet elämään orjina. Siksi heidän rodullisiin erikoispiirteisiinsä ei liitetä yhdysvaltalaisessa kulttuurissa nykyään ajatusta orjista. Kukaan ei halua olla orjan näköinen, kun se vaikuttaa siihen, kuinka muut ihmiset suhtautuvat itseen.