Kehittyneeseen sosialismiin kuului kolme perusasiaa: siinä yhteiskunnan alarakenne ja päällysrakenne vastasivat nyt täysin toisiaan, joten vanhat yhteiskunnan ristiriidat olivat hävinneet.
Kansallisuus oli lopullisesti menettänyt merkityksensä ihmisiä erottavana tekijänä ja kaikkien identiteetti oli nyt ensi sijassa neuvostokansalainen (sovetski tšelovek). Kansallisuuden sijaan kaikkia yhdisti ensi sijassa kommunismin rakentaminen. Oli syntynyt yhtenäinen neuvostokansa, uudenlainen ihmisyhteisö.
Sosialismin vuosikymmenet olivat nyt saaneet aikaan myös erityisen uuden ilmiön: neuvostolaisen elämänmuodon (sovetski obraz žizni), mikä oli kaikille yhteinen.
Tämä kehitysvaihe oli lainomainen askel matkalla kommunistiseen yhteiskuntaan, jota nyt oltiin rakentamassa. Kuten tunnettua, se oli yhteiskunta, jossa paitsi kansalliset ja yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät ristiriidat oli likvidoitu, myös itse niukkuus oli voitettu.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 17.10.2024 julkaistussa merkinnässä Muuan maailmanhistorian merkkipaalu.]
[Mitä tulee suhteeseen kansallisuusaatteeseen eli nationalismiin, niin tuo kuulostaa sikäli samanlaiselta kuin nykyajan kaiken nationalismin vastustajien "hyvyys". Neuvostoliitossa kuitenkin oli päämääränä se, että lopulta kaikkien äidinkieli olisi venäjä. Ei esim. ajateltu, että tuleva yhteinen äidinkieli tulisi olemaan kirgiisi, viron kieli taikka esperanto.]
[Itse olen sitä mieltä, että jos kaikkien pitäisi puhua samaa äidinkieltä, niin kielen tulisi olla silloin latina. Latinalla on wanhaa arvovaltaa, ja toiseksi minusta ciceronaikainen latina kuulostaa hyvältä.]
[Neuvostoliittoa (1917/1922-1991) diktatorisesti hallinneen kommunistisen puolueen viimeiselle pääsihteerille, so. johtajalle, Mihail Gorbatshoville (1931-1922, virassa 1985–1991) viimeistään pääsihteeriksi päästyään kävi selväksi, että Neuvostoliiton johto ei saanut todenmukaista informaatiota päätöksentekonsa perustaksi. Kun totuutta, jos se oli epämiellyttävää totalitaristisesti maata hallinneen kommunistisen puolueen ideologian kannalta, ei saanut päästää julki. Niinpä kaikki maan johtajille, ja aluksi Gorbatshovillekin, suodattunut informaatio oli propagandan ja toiveajattelun vääristämää. Gorba päätti sitten aloittaa glasnostin eli avoimuuden kauden Neuvostoliitossa. Sinä aikana Neuvostoliitossa vallitsi ainakin jonkintasoinen sananvapaus. Joka tapauksessa se oli nyt hyvin paljon laajempaa kuin se oli ollut ennen. Mutta Gorbatshov ei pystynyt estämään toimillaan Neuvostoliiton tuhoutumista omaan mahdottomuuteensa. Valheella oli ollut liian pitkät jäljet. Saattaa tosin olla, että hän sen sijaan jopa tarkoittamattaan nopeutti Neuvostoliiton tuhoutumista.]
[Uskoisin, että marxilaisuuden alkuperäinen profeetta Karl Marx (1818–1883) olisi pitkäaikaisen tärkeän työtoverinsa Friedrich Engelsin (1820-1895) kanssa paheksunut sitä, missä määrin Neuvostoliitossa nujerrettiin sananvapaus ja työväestöön kuuluvilta riistettiin poliittiset vapaudet. Olen myös sitä mieltä, että kommunismi leninismin ja Leninistä (1870–1924) johtuvien ismien muodossa ei edes ole marxilaisuutta.]
[Marx nimitti omansa ja Engelsin ideologian esiinmarssia edeltäneitä sosialismin muotoja utopistisiksi sosialismeiksi. Hänestä sosialismin aatteen tuli perustua havaittavaan todellisuuteen eikä pilvilinnoihin.]
[Marxille ja kumppanille heidän yhteiskunnallistaloudellinen päämääränsä oli sellainen, että sellaisen vallitessa tulevaisuudessa työväestöllä on valta siitä yksinkertaisesta syystä, että heitä on enemmän kuin muita yhteiskunnan ryhmiä. Kaverukset uskoivat, että työläiset äänestäisivät valtaan sellaisia ihmisiä, jotka ajavat työläisten etuja. Minä taas pidän tätä näkemystä ainakin lievänä naivismin muotona. Ensinnäkin työläisillä voi olla toisistaan eroavia päämääriä. Ja toiseksi, ei ole mitenkään sanottua, että työläisten eduskuntaan valitsema kansanedustaja aina toimii äänestäjiensä edut mielessä. Tosin Marx kavereineen on voinut myös harkita sellaista demokratian vaihtoehtoa, että kansanedustajat voidaan erottaa kesken kauden. Sellainen voisi auttaa periaatteessa asiaa.]
Tätä utopiaa tavoitellaan nyt Eeuussa vimmaisella väestönvaihdolla tavoitteena homogeeninen maitokahvinvärinen eurooppalaisuus, tai pareminkin eurabiafrikkalaisuus.
VastaaPoistaNiin. Utopioita on monenlaisia.
Poista