S Kansallisuusaatteen kiistäminen on täysin tyhjänpäiväinen asia

Kansallisuusaate ei ole mikään intellektuellien keksaisema kuvitelma, joka yhtä hyvin voitaisiin unohtaa tai muuttaa vaikka vastakohdakseen. Kuten jo Lenin hoksasi, sen kiistäminen on täysin tyhjänpäiväinen asia. Se on olemassa ja pakottaa itsensä tunnustamaan.

Se kannattaa muistaa myös meillä Suomessa, jossa kaikenkarvaiset helppoheikit olisivat mielellään myymässä koko maata kansoineen kenelle tahansa tarpeeksi tarjoavalle, kuten ne jo myyvät kaiken parhaan ja toimivimman teollisuutemme.

[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 25.9.2024 julkaistussa merkinnässä Puolan kärsimykset (alaotsikkona Marttyyrien kansakunnan historia).]

[Mitä luultavimmin demokraattisesti hallittu Neuvostoliitto olisi pitemmällä tähtäimellä ollut parempi maan vähemmistökansoille kuin kommunistisen puolueen yksinvaltaisesti hallitsema. Monipuoluedemokratian oloissa vähemmistökansojen kokemat ongelmat olisi ollut helpompi ottaa esille ja tehdä niille jotain kuin toteutuneessa Neuvostoliitossa.]

[1920-luvun loppupuolella olennaisen poliittisen vallan käsiinsä Neuvostoliitossa hankkinut Josif Stalin georgialaisesta taustastaan huolimatta rupesi ajamaan venäläisen eli moskovialaisen kiihkonationalismin asiaa. Ennen pitkää ei-venäläisten kansallisuuksien olisi ollut tarkoitus sulautua pääkansallisuuteen venäläisiin ja lakata puhumasta omia kieliään. Venäläistä rasismia rohkaistiin kaikkivaltiaan puolue-valtion puolesta.]

[Nykyään Suomessakin vastuulliset puolueet – eli Kokoomus, SDP, Vasemmistoliitto, Vihreät, Keskusta, Ruotsalainen kansanpuolue – ovat sitä mieltä, että on väärin puolustaa omaa kansaansa. Tämän kanssa on kuitenkin ristiriidassa se, kuinka vuoden 2022 melko alussa tapahtuneen Venäjän vuonna 2014 alkaneen Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen aggression laajentaminen aiheutti Suomessa maamme hakeutumisen puolustusliitto Naton jäseneksi.]

[Mutta mitä tulee kansallisen sinivalkoisen pääoman puutteeseen nyky-Suomessa, niin se varsin pitkälle johtuu siitä, että toisin kuin läntinen naapurimme Ruotsi, joka oli kasannut pääomaa Suomen kustannuksella pääkaupunkiinsa Tukholmaan keskiajalta lähtien, niin Suomi on joutunut osallistumaan Ruotsin vallan maassamme päättymisen jälkeenkin kaiken maailman isoihin kriiseihin. Ruotsilla taas on nyt takanaan kaksisataa rauhan vuotta. Ja toiseksi, Ruotsissa ei verokarhu ole enää viime aikoina kantanut perintöveroa, mikä on lisännyt kansallista pääomaa maassa. Toisin kuin on ollut meillä, niin Ruotsissa yrittäjien ei ole ollut samalla lailla kuin meidän maassamme myydä omistuksiaan ulkomaille. Toisen maailmansodan aikana Ruotsi myös piti puolueettomasti yllä hyviä suhteita kumpaankin totalitaristisesti hallinnoituun suurvaltaan, niin natsi-Saksaan kuin Neuvostoliittoonkin. Niin, ja nykyäänhän meillä ei myöskään ole entiseen tapaan veromarkkojen ja korkean jalostusasteen Nokian runsaudensarvea, joka suuresti ruokkisi kansantalouttamme.]

[16 vuotta putkeen vailla taloudellista kasvua. Milloinhan näin hitaan kasvun kausi on edellisen kerran meillä ollut? Ilmeisesti yritysten kannattaisi pyrkiä tehostamaan tuotantoaan. Ei se talouskasvu muuten synny.]

[Ja jos vielä Puolan kysymyksestä jotain sanoisin. Kun Puolassa väestön määrä on ollut luokkaa kymmenen kertaa isompi kuin Suomessa, niin Puolalla on ollut enemmän varaa kapinoida Venäjää vastaan. Suurempaa kansaa kun on vaikeampi lopettaa fyysisesti kokonaan kuin pienempää kansaa. Puolalaisia on toki myöskin elähdyttänyt kapinointiin heidän historiallinen asemansa suurvaltana. Sama toki tavallaan koskisi myös liettualaisia, mutta nämä olivat Puola-Liettuassa aikoinaan ilmeisesti joutuneet vallan suhteen hieman sivuraiteelle lopulta.]