Edellisessä blogissa käsitellyssä kirjassa esitellyt kanuukit oli, kuten kerrotaan, imetty tyhjiin asioista, jotka varsinaisesti tekivät heistä ihmisiä. He olivat muuttuneet tylsiksi kuoriksi, joille ei enää ollut olemassa muunlaista maailmaa kuin se, mitä ylhäältä tarjottiin. Jonkinlainen sisäisen herruuden muoto siinä oli siis kyseessä ja yleensä sitä ei tarvinnut väkivallalla täydentää, eipä edes pelolla.
[...]
Kaiketi nuo Gaveliksen kirjassaan mainitsemat HE kanukoivat virolaisia yhtä suurella innolla kuin liettualaisia ja kaikkia muitakin. Siitä huolimatta Virossa säilyi aina normaalijärkisen ajattelun traditio, jossa kiistettiin se väite, että maa olisi vapaaehtoisesti liittynyt Neuvostoliittoon ja sen jälkeen vapaaehtoisesti tehnyt kaiken muunkin sellaisen, jota matkan varrella oli tapahtunut.
[Näin oli lausuttu Timo Vihavaisen blogissa 12.4.2023 julkaistussa merkinnässä Kanukoinnin kysymyksiä.]
Virolaiset pitivät moskoviitteja miehittäjinä, joiden kahleorjuuteen heidät oli alistettu ja odottivat tilaisuutta riuhtaista itsensä vapaiksi.
VastaaPoistaSamaan aikaan Suomi oli Moskovian luotto-orja, joka valehteli itselleen olevansa orjaisäntänsä ystävä.
Niin. Ja virolaisilla oli myös muisto aikaisemmasta saksalaisten julmasta herruusajasta.
Poista