S Juutalaisten kansalliseksi kodiksi tuli lopulta varsin pieni osa Palestiinan mandaatista, sisältäen Negevin autiomaan

On syytä muistaa, että Lähi-idän konfliktin perustavaa laatua olevana ongelmana on nimenomaan kysymys Palestiinan ja Israelin itsenäisistä valtioista. Juuri tätähän YK tarjosi: kaksi suvereenia valtiota Palestiinaan, juutalainen ja arabivaltio.

Kompastuskiveksi kerrotaan muodostuneen kuitenkin sen, että juutalaisille luvattiin 55 prosenttia Palestiinan maa-alueista, vaikka he olivat alueella selvänä vähemmistönä.

Ainoastaan Transjordanian hallitsija Abdullah olisi ollut valmis Palestiinan jakoon, kun Egypti, Syyria, Libanon ja muut arabivaltiot vastustivat. Toisaalta on muistettava, että ongelmaksi on muodostunut koko Palestiina-käsite.

Balfourin julistuksessa vuonna 1917 juutalaisvaltioksi käsitetty alue oli varsin pieni osa koko Palestiinasta. ”Palestiinaa” oli ennen ensimmäistä maailmansotaa hallinnut Ottomaanien imperiumi, mutta hävityn sodan tuloksena alue siirrettiin voittajavaltojen hallintaan.

Arabeille muodostettiin oma valtio eli Transjordania, joka käsitti 80 prosenttia silloisesta Palestiinan määrityksestä. Juutalaiset ajettiin pois uuden valtion alueelta, ja heidän tuli asettua Palestiinan länsipuoliskolle, joka juutalaisten ja arabien tuli keskenään vielä jakaa.

Lisäksi on muistettava, että juutalaisille luvatusta maa-alueesta ison osan lohkaisi Negevin aavikko, joka ei aikaisemmin ollut kelvannut juutalaisten tai arabien asutettavaksi.

On vaikea kuvitella, että Palestiinan arabit olisivat suostuneet vaihtamaan osia juutalaisten kanssa maakysymyksessä, vaikka historiankirjoituksessa nimenomaan painotetaan sitä, että juutalaisille luvattiin Palestiinan alueesta isompi osa. Siitä lähtien kun brittiläinen Peelin komitea ehdotti Palestiinan jakoa kahteen valtioon vuoden 1937, Palestiinan arabit ovat todellisuudessa jatkuvasti torjuneet ajatuksen – niin vuonna 1947 kuin vuoden 2000 Camp David–Taba-ehdotuksenkin.

[Näin oli lausuttu Tieteessä tapahtuu -lehden numerossa 6/2008 julkaistussa Antero Holmilan kirjoittamassa artikkelissa Israelin itsenäistyminen ja myyttinen historia.]

[Sitten on toki vielä sekin seikka, että suuri osa Palestiinan mandaattiin kuuluneista itäisimmistä osista ei missään vaiheessa historiaa ole kuulunut minkäänlaiseen Palestiinaan, on kyse sitten muinaisesta Israelista tai hellenistihallitsijoiden tai roomalaisten Palestiinasta.]