Väittäisin, että työelämä on ollut ennen rankempaa, tylsemmän yksitoikkoisempaa, työpäivät pidempiä ja lounasseteleitä ja virike-etuja on ollut vähemmän. Kotona ja koulussa pitää opettaa, että mikään elämässä ei tule helpolla ja ilman työtä. Pitää opettaa, että myös vaikeudet, vastoinkäymiset, sosiaaliset konfliktit ja laaja tunnekirjo ovat ihan normaali osa elämää eivätkä ne tarkoita, että on jotenkin poikkeava toisiin nähden.
[Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Sebastian Tynkkynen Helsingin sanomat -lehdessä 15.1.2023 julkaistun Teija Sutisen kirjoittaman uutisartikkelin ”Sikailua” vai eriarvoisuuden esiintuomista? Näin poliitikot näkevät keskustelun varastamisesta ja tuilla elämisestä mukaan.]
[Mitä Tynkkynen tässä sanoo, on varmaankin totta. Mutta totta on toinenkin puoli, eli se, että nykyajan työelämä vaatii aivan toisessa määrin älyllisiä kykyjä kuin työelämä sata vuotta sitten.]
[Jos työtävieroksujien määrä todella on lisääntymässä, niin on huojentavaa tietää, ettei sellainen voi jatkua kuinka pitkälle tahansa. Viimeistään se, kun lainanantajat eivät suostu enää ilman isompaa korkoa lainaamaan Suomen valtiolle, pistää sellaiselle stoppia. Lopulta melkein jokainen joutuu sitten tekemään jotain palkkatyötä.]
Jos toi tyä jotain herkkua ois niin noi herrathan sen tekis.
VastaaPoistaNo kyllä. Käsitteiden tasolla kapitalistinen järjestelmä pitäisi erottaa yksityisyritteliäisyydestä ja (sosiaalisesti tehokkaasti toimivasta) markkinataloudesta.
PoistaJos ei maassamme laajalle edennyttä suomettumista otettaisi huomioon, niin 1980-luvun pohjoismainen hyvinvointimalli on ehkä maailmanhistorian paras. Mutta sitten pääomaliikkeet vapautettiin ja Neuvostoliittokin romahti. Kapitalismille ei ole muuta tehokasta vastavoimaa nykyään kuin sosiaalipasifismi.