Se, voidaanko jotakuta pitää fasistina, on nykyisessä keskusteluilmapiirissä ikuisuuskysymys, josta voidaan väitellä ja väännellä termejä loputtomiin, enkä tässä pyri vastaamaan siihen. Oman näkemykseni mukaan Trump ei ole ideologinen eikä muutenkaan päämäärätietoinen poliitikko, vaan ensisijaisesti hyväksyntää hakeva showmies. Julkkisliikemiehenä Trump mainosti olevansa yksi maan rikkaimmista miehistä muttei julkistanut varallisuutensa määrää. Hän julkaisi mairittelevan omaelämäkerran, jonka oli luultavasti laatinut haamukirjoittaja. Trump on mieltynyt amerikkalaisen glamourin ja parrasvalojen maailmaan ja on toiminut showpainivaikuttajana ja tosi-tv-sarjan tähtenä. Hänen poliittinen uransa alkoi Obaman syntymätodistuksen julkistamisen vaatimisesta ja on satojen ja satojen epäselvien tai harhaanjohtavien väitteiden kautta päätynyt pisteeseen, jossa Yhdysvaltain presidentti käy taistelua maan vaalijärjestelmää vastaan. Tärkeintä on, että esitys jatkuu, katsojat saavat mitä haluavat, Trump livahtaa tilanteesta toiseen ja päättää itse mitä tapahtui. Showpaini ja tosi-tv eivät ole oikeaa elämää. Ne eivät ole totta. Trump ei välitä totuudesta vaan omasta suosiostaan. Hän on synnynnäinen populisti. Kun Trump leimaa vaalit epärehellisiksi, ei pidä pohtia, mitkä ovat hänen ideologiset tai valtapoliittiset tavoitteensa, vaan ymmärtää, että se on hänen tapansa jatkaa omaa tarinaansa. Jos hän saa jatkokauden, tarina jatkuu siten; hävitessä vaalijärjestelmän kritiikki tarjoaa hänelle toisen oven. Trump ei suostu olemaan tarinan sivuhahmo, joka ”saa potkut” ja poistuu nolona näyttämöltä.
[Näin oli lausuttu Sarastus-verkkolehdessä 9.11.2020 julkaistussa N. A. Saramon kirjoittamassa artikkelissa Epäilyksen siemen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti