George Floydin kuolema on ollut monille muistutus siitä, että rasismi elää ja voi hyvin niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin länsimaissa.
Tragediaa seurannut Black Lives Matter -liikkeen uusi aalto on saanut myös monien kristillisten kirkkojen ja yhdistysten julkisen tuen. Toisaalta monet kristilliset toimijat ovat suhtautuneet liikkeeseen kriittisesti, joko tukemalla sitä kritisoivaa presidentti Trumpia tai väittämällä joidenkin sen tavoitteiden olevan kristinuskon vastaisia.
Olipa suhtautuminen tähän liikehdintään mikä tahansa, käytännössä kaikki kristityt sanovat, etteivät he hyväksy rasismia (joitakin ääriliikkeitä lukuun ottamatta). Mutta millainen kristittyjen suhde rasismiin tosiasiassa on?
Historia tarjoaa monenlaisia esimerkkejä. Yhtäältä jotkut kristityt ovat puolustaneet Raamatulla muun muassa mustien orjuuttamista sekä Etelä-Afrikan apartheidia (Heimola 2016). Toisaalta esimerkiksi valistusajan Englannissa kveekarit, metodistit ja evankelikaalit ajoivat orjuuden lakkauttamista samalla kun sivistyksen ja edistyksen nimeen vannoneet filosofit julistivat rotujen epätasa-arvoa.
[Näin oli lausuttu Areiopagi-sivustolla 17.6.2020 julkaistussa Lari Launosen kirjoittamassa artikkelissa Usko ja ennakkoluulo – ovatko kristityt enemmän tai vähemmän rasisteja kuin muut?.]
[PS. Julkaisin itse nk. pääblogissani merkinnän otsikolla George Floyd oli yhdysvaltalainen musta mies, jonka poliisi tappoi pidätyksen yhteydessä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti