Tocqueville kirjoitti Demokratia Amerikassa -kirjan toisessa osassa vuonna 1840 seuraavasti:
”Elinolojen muuttuessa tasa-arvoisemmiksi ilmaantuu yhä suurempi joukko ihmisiä, jotka eivät ole niin rikkaita eivätkä niin mahtavia, että he paljonkaan vaikuttaisivat kaltaistensa kohtaloon. Silti he ovat hankkineet tai säilyttäneet niin paljon omaisuutta ja sivistystä, että he tulevat toimeen omillaan. He eivät ole kenellekään velkaa eivätkä oikeastaan odota mitään keneltäkään. He tottuvat pitämään itseään aina erillisinä ja haluavat kuvitella, että heidän kohtalonsa on kokonaan heidän omissa käsissään.”
Eikö tämä kuvaa täsmälleen ei vain yhdysvaltalaisen vaan myös suomalaisen ja koko läntisen yhteiskunnan tilaa vuonna 2020?
Tocquevillen luonnostelema ajattelutapa on nykyään hyvin yleinen. Jokaisen pitäisi löytää ”oma juttunsa”, toteuttaa itseään sen mukaan, eikä kukaan muu voi eikä ainakaan saa määrätä, mitä minä voin ja haluan tehdä, kunhan en estä muita toteuttamasta itseään.
Diagnoosi on tehty monella nimellä ja erilaisilla painotuksilla, esimerkiksi Christopher Lasch (1932–1994) kutsui sitä narsismin kulttuuriksi.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 21.10.2020 julkaistussa Pekka Torvisen kirjoittamassa esseessä Ranskalainen aristokraatti ennusti 180 vuotta sitten miten meille käy, kun jokainen käpertyy itseensä ja etsii vain ”omaa juttuaan”.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti