Josta päästään ensimmäiseen puoleen. Streisand efektin mukaan
elävässä nykymaailmassa on yksinkertaisesti niin, että en voi sanoa
mitään muuta kuin että jos haluaa paljon näkyvyyttä jollekin asialle,
niin sitä kannattaa yrittää kieltää. Räsäsen pamfletti
on ikiaikaisen vanha, se ei ole herättänyt lääketieteellistä
kiinnostusta erityisen osuvana ja ajanmukaisena kuvauksena edes sen ajan
– saati nykyajan – näkemyksille homoseksuaalisuudesta. Se on liian
tylsä käydäkseen kunnon vihanlietsontaankin. Se olisi hautunut omassa
irrelevanttiudessaan bittihautausmaan uumenissa. Mutta olen varma, että
nyt, kun Räsänen on sen vuoksi haastettu oikeuteen, tätä pamflettia
tullaan lukemaan yhä suurempia ja kasvavampia määriä. Itsekin ajattelin
lukea tuon vanhan teoksen joka kiinnosti minua viimeksi siinä vaiheessa
kun se oli uusi. ; Räsänen hyötyy ironisesta ”sorretun kristityn
sananvapaus” -narratiivista jossa unohdetaan miten Räsänen itse on
mielellään ollut kieltämässä kaikenlaista keskioluen myynnistä lähtien. Jos Räsänen tuomitaan, siitä tulee ymmärrettävästi Hannu Salaman ”Juhannustansseihin” verrattavissa oleva kohu. Ja syystä.
[eräs hyvä nettituttuni Tuskakeskiviikko-blogissaan 5.11.2019 julkaisemassaan merkinnässä Räsäsen puolesta – kaikkea hänen edustamaansa vastaan]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti