Voiko nuori nainen vastustaa
feminismiä? Voi, mutta se on vaikeaa. KulttuuriCocktail tapasi kaksi
kolmekymppistä naista, jotka ovat kyllästyneet feministien puheisiin.
Mistä penseys johtuu? Mitä ongelmia feminismin kritisoimisesta seuraa
jokapäiväisessä elämässä?
Yksi ongelma käy ilmi jo
haastattelua sovittaessa. Kumpikaan feminismikriitikoistani ei halua
esiintyä artikkelissa omilla nimillään. Jotain kuitenkin voin kertoa
heistä: molemmat ovat Helsingissä asuvia kolmekymppisiä naisia. Kutsun
heitä kirjaimilla A ja B. A on tohtorikoulutettavana Helsingin
yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa ja pienen lapsen äiti. B
työskentelee kulttuurialalla ja elää yksin. He eivät tunne toisiaan
entuudestaan. Tapaamme B:n luona.
[...]
KC: Millaisena näette feminismin tulevaisuuden?
B: Tulevaisuuden historiantutkimuksessa länsimainen feminismi 2000-luvulla tulee näyttämään erikoiselta liikkeeltä. Olisi parasta, jos länsimaalaiset naiset käyttäisivät energiaansa ja asemaansa esimerkiksi huonommassa asemassa olevien naisten auttamiseen maailmanlaajuisella tasolla sen sijaan, että uhriutuisivat keskenään täällä kaiken hyvinvoinnin ympäröiminä.
A: Mikäli feminismi tarkoittaisi egalitarismia, aitoa pyrkimystä sukupuolten väliseen tasa-arvoon ilman räikeää naisagendaa ja biologisten sukupuolten hävittämistä, niin tietenkin sillä olisi Suomessakin tilausta. Olen kuitenkin hyvin skeptinen sen suhteen, että feminismi jaksaisi aidosti taistella vaikkapa miesten asevelvollisuuden poistamisen puolesta.
[Siteeraus on Ylen sivuilla 7.4.2016 julkaistusta ja 18.11.2017 päivitetystä Tuomas Karemon kirjoittamasta haastattelujutusta Naiset, jotka vihaavat feministejä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti