”Yli satavuotiaat joululaulut tietysti resonoivat 1900-luvun alun tyyliä. Niissä kaikuvat suomalaisen identiteetin nousu ja vuosisadan vaihteen tunnelmat. Ihmiset edelleen toivovat eniten Sibeliusta ja muita vanhoja perinteisiä joululauluja. Menee pitkä aika, ennen kuin uudemmat kappaleet siirtyvät sukupolvelta toiseen.”
Juha Torvinen sanoo, että osa joululaulujen nostalgiatripistä liittyykin kansalliseen heräämiseen.
”Perinteisten joululaulujen synty ajoittuu meillä itsenäistymisen aikaan, joten niiden sanomaa ei voi irrottaa täysin kansallisesta heräämisestä.”
Musiikkisosiologi Antoine Hennion (2001) on todennut, että musiikilla on kyky tuottaa sekä yksilöllisiä että ”kollektiivisia tiloja”.
Torvinen sanoo, että 1900-luvun alkupuolen joululauluissa tavoiteltiin ”suomalaisuuden ydintä” ja korostettiin kansanluonteen nöyryyttä kollektiivisen tarinan luomiseksi.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 22.12.2020 julkaistussa Laura Airolan kirjoittamassa artikkelissa Ruotsalaislehdessä kummastellaan suomalaisten joululaulujen perhetragedioita ja muita synkkyyksiä – mutta syy mollivoittoiseen jouluun ei ole välttämättä luonteessamme.]
[Tosin olen ymmärtänyt, että Helsingin sanomat -lehdessä vastustetaan kaikkea nationalismia, ja tässä se oli unohtunut. Kansallista heräämistä kannattanut liike oli vahvasti nationalistinen.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti