Istuin pari tuntia eduskunnan kahvilassa kuulostelemassa poliittisia uutisia. En muista, että olisin puhunut kenenkään kanssa Itä-Saksan mielenosoituksista. Kahvilan puheenaihe oli niin sanottu Vladimirov-jupakka.
Entinen mahtipoliitikko Ahti Karjalainen oli aikaisemmin syksyllä julkaissut muistelmissaan katkelman Paavo Väyrysen kirjeestä, jossa tämä oli kertonut keskusteluista ministerineuvos Viktor Vladimirovin kanssa vuoden 1982 presidentinvaaleista.
Väyrynen ja Vladimirov olivat pohtineet, miten Neuvostoliitto voisi auttaa vaaleissa Karjalaista.
Muutamat kansanedustajat veivät kirjeen eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyyn ja vaativat Väyrysen panemista maanpetoksesta valtakunnanoikeuteen, sillä hän oli Vladimirovin kanssa keskustellessaan ollut ulkoministeri.
Väyrynen kiisti syytökset ja puolustautui kuin leijona. Eduskunnassa oli kiihkeä tunnelma, ja sen aisti myös kahvilan puolella. Keskustalaiset syyttivät muita puolueita ajojahdista Väyrystä kohtaan.
Päätin, että tekisimme Vladimirov-jupakasta näyttävän jutun seuraavan päivän lehteen.
[Näin oli lausuttu Apu-lehdessä 8.11.2020 julkaistussa Unto Hämäläisen kirjoittamassa artikkelissa Missä sinä olit, kun Berliinin muuri murtui? Politiikan toimittaja Unto Hämäläinen kertoo omista kokemuksistaan noina historiallisina hetkinä. Toiveuusinta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti