Saresman kaltaiset propagandistit ovat myös usein vaatimassa naisvihamielisen keskustelun kieltämistä tai vähintäänkin rajoittamista. Siitä ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä, koska naisviha ei ole mikään ideologia, josta voidaan päästä eroon estämällä keskustelua. Naisviha kumpuaa syrjäytymisestä, tai pikemminkin nykyään mitä enemmissä määrin aktiivisesta syrjäyttämisestä.
Kyseessä ei ole mikään postmoderni valtapeli, vaan ihmisluonnolle sopivien roolimallien katoaminen. Nuorilla miehillä ei yksinkertaisesti ole enää sellaista roolia omaksuttavanaan, jossa he tuntisivat olonsa hyväksi ja jossa he voisivat kokea olevansa osa yhteisöä. He kärsivät, koska heidät on jätetty heitteille. Kärsimys ilmentyy monin tavoin, kuten muun muassa avoimena naisvihamielisyytenä.
Jos halutaan ratkaista nuorten miesten syrjäytyminen kaikkine siitä seuraavine lieveilmiöineen, täytyy alkaa miettimään, miten pojista saadaan kasvatettua maskuliinisia miehiä. Se vaatii kunnollisten roolimallien olemassaoloa, jolle puolestaan on edellytyksenä se, että feministit myöntävät, ettei kaikenlainen maskuliinisuus ole toksista. Kun pojista kasvaa kunnon miehiä, naiset kiinnostuvat heistä ja elämänlaatu paranee hyvin todennäköisesti myös muillakin elämän osa-alueilla.
[liberaali Samuli Pahalahti blogissaan 27.4.2018 julkaisemassaan merkinnässä Kuinka nuorten miesten syrjäytyminen ehkäistään]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti