Ennakoin, että kuulemme lähipäivinä uljaita julistuksia, kuinka ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa on nostettava. Tarvitaan ennakkoluulottomia ja rohkeita energiapoliittisia toimia.
Höpö höpö. Ei meidän tarvitse keksiä mitään uutta tai rohkeaa. Avataan vain tilastot ja tutkitaan, mikä toimii. Toistetaan samaa niin kauan, että tavoite on saavutettu. Vastaus löytyy niistä maista, jotka ovat vähiten riippuvaisia fossiilisista jo nyt.
Alla on listattu OECD-maita ja niiden käyttämiä energianlähteitä. Mitä korkeammalla listassa maa on, sitä enemmän se käyttää fossiilisia polttoaineita. Pohjalla olevat maat ovat niistä vähiten riippuvaisia. Palkintosijoilla ovat maat kuten Ruotsi, Ranska ja Sveitsi.
Ruotsissa fossiilisten osuus on enää noin 30 prosenttia. Suomessa fossiilisten ja turpeen osuus on 45 prosenttia. Meillä on 25 vuotta aikaa leikata osuus nollaan. Se ei onnistu kosmeettisilla tempuilla, kuten muovipillen tai pussien kieltämisellä. Sähköntuotannon osalta tavoitteeseen päästään samalla tavalla kuin tähänkin asti – rakentamalla uutta ydinvoimaa ja uusiutuvan energian tuotantoa.
[Tiina Rytky 8.10.2018 julkaisemassaan kirjoituksessa “Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka” ja muut kootut kliseet – tätä se oikeasti tarkoittaa]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti