Käytännön kokeissa on havaittu, että jos aminohappoja sisältävää liuosta kuumennetaan ja haihdutetaan ja siihen lisätään sen jälkeen vettä, liuokseen muodostuu spontaanisti pallomaisia rakkuloita, vesikkeleitä, joita ympäröi proteiinia muistuttavista aineista muodostunut kalvo. Yhdysvaltalaisen biokemistin Sidney Foxin mukaan vesikkelit saattoivat toimia alkeellisina soluina, joihin orgaaniset aineet kerääntyivät.
Nykyisin monet tutkijat uskovat, että orgaanisia aineita yhdistävänä tekijänä
toimivat savihiukkaset, joilla on kyky sitoa itseensä monenlaisia aineita ja
kiihdyttää niiden välisiä reaktioita.
[Näin oli lausuttu Tieteen kuvalehdessä julkaistussa artikkelissa Elämän resepti (PDF-tiedosto linkin takana). Mielestäni melko valaiseva artikkeli. Ennen siteeraamaani kohtaa siinä kerrottiin siitä, miten luonnolliset prosessit kykenevät testatusti synnyttämään proteiineja muodostavia aminohappoja.]
No on, nyt vain pitäisi ehkä järjestää valvottu testi, jossa epäorgaaninen materia jätetään erilaisiin valvottuihin olsuhteisiin - mahdollisesti jopa materialistisen maailmankatsomuksen omaavien, tiukasti kokeelliseen tieeteseen tukeutuen. Jos epäorgaaninen materia ei - toiveista huolmatta - ala kehittää elämää siinä kontekstissa, jonka tavallinen ihminen ymmärtää, voitaneen aiheellisesti todeta, että spontaani elämä epäorgaanisesta materiasta ei ole tieteellisesti todennettu teoria.
VastaaPoistaNo elämän spontaanista sikiämisestä tiedetään ainakin jotain. Siis sellaista, että mitä mahdollisesti on voinut tapahtua. Ja sellaista, että mitä kautta ei ole voinut tapahtua. Mutta Jumala ei ole vieläkään kyennyt valvotuissa oloissa kehittämään tyhjästä bakteeria, jolla on silmä. Tai lasersilmäkarhua tai suihkumoottorioravaa.
PoistaJa ainahan voi haihatella, jos faktat uskomukuksista huolimatta iskevät silmille!
VastaaPoista