Oliko Linkolan ohjelma ainoa tie välttää maailman tuhoutuminen, mutta maailma vihreät mukaan luettuna valitsi tuhoutumisen?
Linkolan teesit jakautuivat kahteen osaan, kulutuksen alentamiseen ja käsitykseen hyvästä elämästä. Jälkimmäisessä oli kyse hänen elämänarvoistaan, ei maailman pelastamisesta.
Linkolan mielestä ihminen voi kokea aitoa nautintoa vain raskaantyöpäivän päätteeksi. Pitkiä pyörämatkoja tekevänä ymmärrän, mistä hän puhuu. Pitkän päivämatkan jälkeen hyvä illallinen on elämän aidoimpia nautintoja. Raatamisen ihanuudesta voi silti olla perustellusti toistakin mieltä.
Linkolan kaipuu menneeseen työntää ajoittain maailman pelastamisen taka-alalle. Hän löysi pyörämatkallaan 30-luvun idyllin paikalleen jämähtäneestä Puolasta. Aika suuret päästöt ilmakehään ja Itämereen hän oli valmis antamaan anteeksi.
Matkalla Nizzaan pyöräilin 20 vuotta myöhemmin Puolan maaseudun läpi. Idyllistä nauttimaan oli jäänyt vain vanhuksia.
Jos hyväksytään moderni teknologia, saataisiin vaatimattomasta kulutuksesta korvaukseksi lähes täydellinen vapautus työstä. 1930-luvun elintason eteen ei tarvitsisi tehdä työtä kuin muutama tunti viikossa. Sellainen olisi edes vähän helpommin markkinoitavissa.
Eikä elintasoakaan tarvitsisi laskea yhtä alas. Ruuan laittaminen öljylampun valossa puuhellalla on haaskausta.
[Vihreiden Grand Old Man (anteeksi anglismi) Osmo Soininvaara blogissaan 25.5.2018 julkaisemassaan merkinnässä Linkolan ohjelmasta 30 vuotta myöhemmin, jossa hän käsittelee suomalaisen intellektuellin ja ekofasistin Pentti Linkolan ajattelua]
[PS. Minua itseäni henkilökohtaisesti miellyttää Soininvaaran tässä esittämä visio.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti