Artikkeleissa ei ainoastaan ollut päätä eikä häntää, vaan ne olivat poskettoman absurdeja ja törkeitä.
Kirjoittajien
– kaikki joko tutkijoita tai muuten akatemiassa työskenteleviä ihmisiä
itsekin – juonena oli kirjoittaa tyypillisestä feministiseltä
tutkimukselta vaikuttava artikkeli, johon he sisällyttivät hillittömiä
väitteitä, älyvapaita päätelmiä tai epäinhimillistäviä ja julmia
suosituksia, kuitenkin niin että artikkelin sisältämät aivopierut
peiteltiin sopivan muodikkailla sukupuolentutkimuksen ilmaisuilla ja
etsiskelemällä alan kirjallisuudesta edes joten kuten sopivat sitaatit
lähdeviitteiksi.
Sitten he odottivat ja katsoivat, menevätkö tekstit arvostetuissa tiedejulkaisuissa läpi.
Periaatteessa yhdenkään ei olisi pitänyt ylittää julkaisukynnystä, sillä sisältö on … no, melkoista.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 5.10.2018 julkaistussa Tuomas Peltomäen ja Juuso Määttäsen kirjoittamassa uutisartikkelissa Kolme tutkijaa kirjoitti uskomattomia hölynpölyartikkeleita feministisiin julkaisuihin ja sai osan niistä läpi – kysyimme suomalaistutkijoilta, mitä se kertoo feministisen tutkimuksen tasosta.]
[PS. Täytyy oikein kiittää Helsingin sanomat -lehteä ja ao. toimittajia tästä artikkelista. Se oli perusteellinen ja hauska.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti