S Bigger, better, worst

Entä sitten seuraava väite: ”Tulijat koetaan uhaksi, vaikka he tulisivat pakosta henkensä säilyttämiseksi, eivätkä haluaisi edes tulla.”

Totuus on, että Lähi-idän ja Afrikan kehitysmaalaiset ovat luikerrelleet Eurooppaan nimenomaan päästäkseen lihapatojen ääreen. He ovat sen vuoksi jopa valehdelleet ikänsä, koska alaikäisille turvapaikka yleensä myönnetään. Ankkurilapsina nämä partavauvat ovat sitten haalineet perässään Kleinbusseittain sukulaisiaan perheenyhdistämisten verukkeilla.

Totuus on myös se, että turvapaikkasurffaajista ei pidetä täällä siksi, että heidät koettaisiin ”uhaksi” (psykologisoiva käsite) vaan siksi, että useimmat ymmärtävät, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden virta ei ole länsimaita kohtaan oikein, siltä puuttuu filosofinen oikeutus, eikä se ole oikeudenmukaista. Lisäksi se ei ole ollut länsimaille hyväksi vaan suureksi vahingoksi, ja näyttö myönteisistä tuloksista puuttuu.

Lisäksi se, että muualla menee huonosti, ei perusta loogisesti ajatellen meille velvollisuutta ottaa vastuuta muiden kurjuudesta varsinkaan, kun emme ole syypäitä siihen, mitä esimerkiksi Syyriassa tai Irakissa tapahtuu, ja itse joudumme elämään valtiona velaksi. Jos joku hyökkää yhteen maahan jossakin päin maapalloa, ei ole oikein, että sieltä kansa pakenee ja hyökkää tänne. Siinä tapauksessa heidän pitää paeta myös meitä.

Ei ole myöskään totta, että kehitysmaalaisia maahantunkeutujia, kukkarollemme pyrkiviä turvapaikkaturisteja, muslimimilitantteja ja terroristeja ei koettaisi uhaksi tai että he eivät haluaisi tulla tai pyrkisi tänne. Suomalaisten ihmisten ja Euroopan muiden kantaväestöjen kokema uhka ei ole vain koettua vaan todellista. Ja silloinkin kun se on koettua, se ei ole ”ennakkoluuloista” (sosiaalipsykologien suosima käsite) vaan todellisuudentajuista, toisin kun tilaisuudessa livertelevien viisastelijoiden omat näkemykset. 

[filosofi Jukka Hankamäki blogissaan 26.9.2017 julkaisemassaan merkinnässä Yliopistolla ihastellaan jälleen nationalismia]