Jos olisin saanut 30 vuotta sitten päättää Ahvenanmaan itsenäisyydestä, olisin toki kaikin mokomin suonut heille kansanäänestyksen - tietäen sen tuloksen olevan murskaavalla enemmistöllä "itsenäisyys". Tuloksen varmistuttuahan Ruotsi olisi ensi tilassa lähettänyt sinne hävittäjä- ja rynnäkkölentolaivueet sekä rannikkojääkäriprikaatin ja rannikkotykistörykmentin, jotka olisivat linnoittaneet Affenan vaffasti!
Mutta tähänhän Ruotsi ei enää aikoihin ole pystynyt, ja siksi Ahvenanmaan tilanne olisi juuri kuten ylempänä mainittu on: sotilaallinen tyhjiö, joka täyttyisi saman tien "vihreillä miehillä", jotka varsin pian lätkisivät asepukuihinsa spetsnaz-merkit. Mutta mitä tapahtuisikaan, jos siihen mennessä affenalaiset olisivat saaneet ihmeteltäväkseen toisiakin "vihreitä miehiä", jotka puhuvat heille suomenruotsia kovin erilaisella korostuksella? Olisiko lopulta kummillakaan vihreillä miehillä mitään tunnuksia, mitä he tekisivät keskenään ja mitä siitä affenalaisille seuraisi? Miten virallinen Suomi reagoisi?
Viimemainittu oli lähinnä retorinen kysymys, joten ei siitä se enempää. Katalonian tilanteesta sen sijaan ihmettelen kovin, miksi kastellaanihallitus kokee välttämättömäksi yrittää väkivalloin estää katalaaneja äänestämästä itsenäisyydestään, vaikka sen lopputulos on kuulemma mitätöitävissä:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005382782.html
Jos noin todella on, miksi katalaanien kansanäänestykseen itsenäisyydestään ei sitten voi suhtautua samalla tavoin kuin vaikkapa itse itselleni järjestämään kansanäänestykseen tulla valituksi Oulun yliopistollisen sairaalan ylilääkäriksi, johon tehtävään minulla ei tietenkään ole minkäänlaisia rahkeita. Onko katalaaneilla siis omaan itsenäisyyteensä sitäkin enemmän?
[nimimerkki "Qroquius Kad" 1.10.2017 Ryppy & Reikä -sarjakuvablogin merkinnän Ryppy ja Katalonia lukijakommenteissa. Samana päivänä pidettiin Kataloniassa kansanäänestys itsenäistymisestä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti