Jatkosodan konekiväärikomppanian miehet ovat Louhimiehen elokuvassa yhä
aika velikultia tuttuine sutkauksineen. Miehiä pitää hengissä
elämänhalu, toveruus ja hurtti huumori. Versiossa korostuu myös
kotirintaman merkitys. Sota ei kuitenkaan näyttäydy urheana retkenä,
vaan helvettinä, josta toiset selviävät paremmin, toiset huonommin.
Perusteluja rivimiehen ei paljoa parane kysellä.
[Näin oli lausuttu Sanna Vilkmanin kirjoittamassa 24.10.2017 julkaistussa kirjoituksessa Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas vie kunnian sodalta, mutta ei sotilailta.]
[Itse näen elokuvan sitten joskus televisiosta ja toivon sen olevan paras näistä kolmesta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti