Linnan luoma henkilögalleria on niin vahva, että hänen kuvaamistaan miehistä on muodostunut arkkityyppejä. Koskela mielletään rauhallisen, reilun johtajuuden perikuvaksi, supliikki karjalaismies Antero Rokka taas omilla aivoillaan ajattelevaksi suomalaismiehen ideaaliksi.
Näillä kahdella hahmolla on esikuvansa myös todellisuudessa. Rokkaa mestarillisesti esittävän Eero Ahon mukaan sen paremmin oikeisiin kuin fiktiivisiin esikuviin ei voinut hirttäytyä. Eikä siihen Rokan hahmoa ympäröivään sotasankarin auraankaan.
– Hahmon ikonisuus hirvitti ja ei hirvittänyt. Tässä kuitenkin lähdettiin etsimään ihmistä ja sitä, miltä tuntuu olla sodassa. Rokka hoitaa hommansa todella hyvin, huolehtii perheestään ja vastustaa auktoriteettejä. Voisin ajatella, että jokainen suomalainen mies haluaa olla sellainen. Akun lähtökohta oli näyttää ennemmin sodan kauheus kuin mitään sankaritekoja. Rokka hoitaa hommansa.
Homman hoitamisesta on Jussi Vatasen mielestä kyse myös hiljaisen ja rauhallisen Vilho Koskelan hahmossa.
– Hän on ihminen, jolla on aika voimakas näkemys sodasta ja sodan tilanteista. Hän ymmärtää sodan logiikkaa ja pystyy toimimaan. Kun hän kokee, että jonkun pitää hoitaa asioita ja kantaa vastuuta, niin hän miettii, että yhtä hyvin se voin olla minä.
[Näin oli lausuttu Sanna Vilkmanin kirjoittamassa 24.10.2017 julkaistussa kirjoituksessa Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas vie kunnian sodalta, mutta ei sotilailta.]
[Itse näen elokuvan sitten joskus televisiosta ja toivon sen olevan paras näistä kolmesta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti