Minun mielipiteen- ja ilmaisunvapauttani loukkaa se, että toiset ihmiset
pyrkivät päättämään minun puolestani, mikä minua ja muita ihmisiä saa
loukata. Vaikka minulla itsellänikin on tietysti mielipiteitä monista
asioista, en tohtisi edellyttää, että muiden ihmisten pitäisi järjestää
yksityinen käyttäytymisensä ja yksityiset asenteensa omien ohjeideni
mukaan. Sen sijaan julkinen hallinto rikkoo tätä periaatetta pyrkimällä
jatkuvasti määrittelemään, mitä yksityishenkilöt saavat osata ja tietää.
Poliittisen korrektiuden pyyteillä uhkaileminen rajoittaakin ihmisten
henkistä liikkumatilaa pahasti. Sellaista mieltä, jota pelkät
paperikääreet voisivat loukata, ei mikään voi parantaa. Ja musta väestö
tuskin voisi vähempää välittää siitä, miten kyseinen rotu esitetään ja
missä yhteydessä. Rajoittamisessa on siis kyse ideologiasta, jossa
makeiskääreet nähdään suurina ongelmina mutta terrorismin vastaista
sotaa pidetään ”rasismina pahimmillaan”.
Lakritsikääreiden säilyttäminen ennallaan olisi ollut merkki
yhteiskunnallisesta luottamuksesta. Vitseillä ja symbolisella
esittämisellä on yhteys piilotajuntaan, ja huumorin sietäminen kertoisi
ihmisten suhteiden olevan kunnossa. Sen vuoksi rotuun liittyviä kiistoja
on turha repiä auki pelkillä näennäisillä ja merkitykseltään
marginaalisilla seikoilla, kuten karamellinkääreitä koskevalla
sensuuri-innolla.
Varsinaisen rasismin ehkäisemiseksi kokonaisten kansakuntien asenteiden olisi muututtava omaehtoisesti.
Sitä puolestaan ei edistä kieltotaulujen pystyttäminen eikä asenteiden
konkreettisten ilmaisujen, kuten symbolien, repiminen. Aatteet jatkavat
elämäänsä patsaiden kaatamisesta riippumatta, ja ihmisten luomat ideat
ja ajatukset myös säilyvät, vaikka niiden kehittelijöiltä putoaisi pää.
Sen enempää hakaristit kuin lakritsipojatkaan eivät ole ydinpommeja vaan
ajatusten symboleja. Vaikka emme olekaan Euroopan unionissa enää
kansallisesti itsenäisiä, on ihanaa, että olemme niin autonomisia, että tämänkin saa vielä sanoa.
[tuhma filosofi Jukka Hankamäki blogissaan lähes 11 vuotta sitten 14.1.2007 julkaisemassaan merkinnässä Symbolisia kieltoja]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti