Vuosina 2013 ja 2014 EU käynnisti pelastusoperaation nimeltä Mare Nostrum, jonka aikana 190 000 siirtolaista tuotiin Italiaan. Operaation alukset toimivat kuitenkin Lampedusan saaren lähistöllä noin 150 mailia Libyan rannikosta. Tämä tarkoitti, että tulijoiden piti matkustaa huomattava matka omin voimin. Operaatio Mare Nostrum rohkaisi tulijoita ottamaan aiempaa suurempia riskejä, mikä lisäsi hukkumiskuolemia. Tämän jälkeisessä Operaatio Tritonissa EU velvoitti kaikki jäsenmaat osallistumaan pelastustalkoisiin ja pelastusetäisyyttä lyhennettiin samalla 120 mailiin.
Ei-valtiollisten järjestöjen alukset, jotka vastaavat noin kolmanneksesta merestä poimituista, päivystävät kuitenkin aivan Libyan aluevesirajojen tuntumassa ja menevät tarvittaessa Libyan aluevesille. Todisteita alusten liikkeistä voi katsoa vapaasti yleisölle avoimiste nettipalveluista, jotka saavat tietonsa reaaliaikaisesti satelliitista (esim. Vesselfinder). Sieltä näkee mm. että Lääkärit ilman rajoja -järjestön alus Aquarius päivystää tämän kirjoituksen tekohetkellä Libyan rannikon tuntumassa kuten myös amerikkalaisen MOAS-järjestön alus Phoenix.
Merellä liikkuvien alusten velvollisuus on auttaa kansainvälisillä vesillä merihätään joutuneita. Järjestöt eivät kuitenkaan saa omavaltaisesti tehdä maan aluevesille kohdistuvia etsintä- ja pelastusoperaatioita tai ”pelastaa” ihmisiä veneestä, joka eivät ole merihädässä. Kansainvälisen lain mukaan merihädästä pelastetut tulee kuljettaa lähimpään turvalliseen satamaan ja se ei yleensä sijaitse Italiassa.
[Näin oli lausuttu Vasarahammer-blogissa 7.8.2017 julkaistussa merkinnässä Avustusjärjestöt ihmissalakuljettajina.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti