Tuorein esimerkki missiodemokraattien röyhkeydestä on naisille vaadittu rajoittamaton aborttioikeus. Vastoin tieteellisiä tosiasioita ja tervettä järkeä raskauden lopettamista lähestytään kuin kohdussa ei olisikaan uuden ihmisyksilön alku, vaan naisen kehon liitännäinen osa. Ihmiselämän haavoittuvaisimman muodon – naisen kohdussa elävän sikiön – suojelijat leimataan patavanhoillisiksi naisten sortajiksi.
Sikiön oikeuksien täydellinen unohtaminen on hyvin erikoista, koska intersektionaaliset ja muutkin feministit kertovat aina edustavansa heikoimman osapuolen etua. Miksi abortoitava sikiö ei näyttäydy heille avuttomana uhrina, jonka olemassaolon oikeutusta tulee puolustaa?
Yhtä kummallista on aborttihuuman poliittinen suosio. Liput liehuen naisjärjestöt ja niitä myötäilevät demokraatit turvaavat aborttiklinikoita vapauden temppeleinä. Oikeus lopettaa alkava ihmiselämä halutaan jättää henkilökohtaiseksi asiaksi. Tässä kiteytyy aikamme feministinen dogmi: Naisen rajoittamaton vapaus on kaiken mitta.
[Näin oli lausuttu Jari Ehrnroothin kirjoittamassa kolumnissa Aborttihuuman pimeä ydin.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti