Poluninin mielestä esimerkiksi ukrainalaistaustainen Nikolai Gogol oli imperiumin narratiivin omaksunut kirjailija, jonka mielestä koko muun maailman oli väistettävä, kun Venäjän troikka kiitää. Leo Tolstoi taas oli ”mukamas kristitty ja pasifisti”, mutta ylisti sotilaiden urheutta eikä syyttänyt sodasta heitä – eikä juuri ketään.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 29.8.2022 julkaistussa Jussi Konttisen kirjoittamassa uutisartikkelissa Näin Kiova pyyhkii venäläisyyttä pois kaupungista.]
[PS.:]
[Muistaakseni ainakin vanhoilla päivillään Tolstoi puolusti Venäjän vähemmistökansoja tsaarin hallinnon harjoittamalta kansalliselta sorrolta. Ja kirjailija itse asiassa jopa piti Venäjän hajoamista myönteisenä tulevaisuudenkuvana.]
[Anna Kareninan ilmestymisen (1875-1877) jälkeen Tolstoi taisi keskittyä kirjoittamaan romaanien sijaan ohjelmallisia kirjoituksia, joissa hän kannatti pasifismia ja kansalaistottelemattomuutta, ja jopa tuomitsi tuomarin ammatin, koska siinä joutuu vastoin Jeesuksen nk. Vuorisaarnaa, niin hän ajatteli, tuomitsemaan ihmisiä. Tolstoi ei ainakaan tässä vaiheessa enää uskonut rukouksen voimaan, vaikka sanoi uskovansa Jumalaan ja kannatti Jeesuksen nk. Vuorisaarnassaan esittämiä ihanteita.]
[Joten minusta Tolstoin heittäminen roskakoriin on ukrainalaisilta hieman liioiteltua. Mutta veikkaan, että joskus 20 vuotta sodan jälkeen alkaa heidän suhteensa kirjailijaan hieman jo lientyä ja tasaantua.]
[Mitä taas tulee laajemmin kirjailija ja ideologi Tolstoin vanhojen päivien uuteen "uskontoon", niin minusta hän annettuaan ihmisille ensin hirveän korkeita ihanteita pureskeltavaksi ei antanut näille samalla kuitenkaan työkaluja, joiden avulla nämä kykenisivät elämään näiden ihanteiden mukaan. Tämä täytyy minun lopuksi sanoa Tolstoin hyvistä puolista huolimatta...]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti