Myös kielentutkija Jussi Nuorluoto, Uppsalan yliopiston slaavilaisten kielten emeritusprofessori, puhuu siitä, miten Ukrainassa on vanhastaan suuntauduttu enemmän länteen kuin itään: venäläistäminen ja venäläistyminen eri aikoina ovat tuoneet mukanaan hieman sirpaleisen kielikuvan.
”Kulttuuri-identiteettiä on määrittänyt eniten ero venäläisyyteen, vaikka sekin on vaikuttanut Ukrainassa vuosisatoja myös niin, että siellä on puhuttu paljon venäjää ja sitä ja ukrainaa sekaisin.”
Vapautta vaalivan historian lisäksi Ukrainassa nostetaan mielellään esiin koulutuksen arvostus.
”Kun ortodoksikirkko hajosi 1500-luvulla, toinen puolisko siitä haki tukea myös paavilta. Sen yhteyteen Kiovaan perustettiin jesuiittakoulujen perinteitä vaaliva akatemia, jossa sai korkeatasoisinta opetusta koko Itä-Euroopassa”, Eero Balk selvittää.
”Se oli ikään kuin oppikoulun ja yliopiston yhdistelmä. Kaksitoista vuotta kestävää opetusta annettiin niin latinaksi ja kreikaksi kuin muinaiskirkkoslaaviksi.”
Akatemiasta valmistunut sivistyseliitti levitti puolestaan itse oppia edelleen: kyliin syntyi kouluverkko, jonka piirissä olivat tytötkin.
”Kun Venäjä sitten valtasi Ukrainan keski- ja itäosat, Katariina Suuri piti huolta siitä, että kaikki koulut lakkautettiin”, Balk sanoo.
[Näin oli lausuttu Helsingin sanomat -lehdessä 30.5.2022 julkaistussa Suvi Aholan kirjoittamassa artikkelissa Sinikeltainen kulttuurimaa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti