Yhteisön muodostuminen ei ehkä katsokaan lajia niin tiukasti kuin on aiemmin ajateltu. Kädellistutkija Barbara Smuts kävi läpi tällaisen prosessin tutkiessaan paviaaneja. Smuts yritti rikkoa ulkopuolisen tarkkailijan roolia osallistumalla paviaanilauman elämään aktiivisena toimijana. Ajan myötä paviaanit alkoivat suhtautua häneen tuttavallisemmin, mutta tämä vaati häntä opettelemaan lukemaan paviaanien sosiaalisia tilanteita ja ennakoimaan niiden reaktioita asianmukaisella tavalla. Omaksuttuaan roolinsa laumassa Smuts pystyi olemaan paviaanien seurana niin ruoanhakumatkoilla kuin yhteisillä lepohetkillä. Tällaista lajienvälistä osallistuvaa havainnointia harjoittamalla hän pääsi osalliseksi myös paviaanien tietoon ympäristöstään, kuten sään vaihtumisen ennakointiin.
[Näin oli lausuttu AntroBlogi-sivustolla 17.10.2019 julkaistussa Eemi Nordströmin kirjoittamassa artikkelissa Eläin ja ihminen elävät toistensa kulttuureissa.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti