Rotu on biologiassa taksonomisen luokittelun taso. Käsitteiden hierarkiassa se sijoittuu lajin ja väestön väliin. Menneisyydessä ihmisrotuja on luokiteltu pelkästään ulkoisessa olemuksessa havaittavien ja mitattavien piirteiden perusteella. Tämä ei tietenkään tarkoita, että rotu-sanaa käyttävä omaksuisi vanhentuneet kallonmittauksiin perustuvat luokittelut. Se ei myöskään tarkoita, että rotu-sanaa käyttävä hyväksyisi rasistisen ajattelun eri rotujen eriarvoisuudesta.
Moderni genetiikka osoittaa rodut todellisiksi: samalla maantieteellisellä suuralueella elävät väestöt muodostavat keskenään lähisukuisia rykelmiä ja eroavat enemmän muilla alueilla elävistä, niin ikään keskenään lähisukuisista väestöistä. Eurooppalaiset väestöt ovat geneettisesti lähellä muita eurooppalaisia väestöjä, itäaasialaiset väestöt ovat geneettisesti lähellä muita itäaasialaisia väestöjä ja afrikkalaiset väestöt ovat geneettisesti lähellä muita afrikkalaisia väestöjä.
Toki päärotujen alle voidaan erotella myös alarotuja (riippuen siitä, kuinka laaja ja tarkka otos tutkimuksessa on), ja maanosallisten rykelmien kohtaamisalueilla luonnollisesti esiintyy rotujen sekoittumista. Tämä ei tietenkään millään lailla kyseenalaista rotujen todellisuutta, koska aivan sama pätee myös muihin taksonomisen hierarkian tasoihin: myös eri lajit voivat risteytyä keskenään, ja eri väestöt voivat sekoittua kontaktialueella. Silti laji ja väestö ovat käsitteitä, joilla on kiistaton vastineensa biologisessa todellisuudessa – ja aivan sama pätee myös rotuun.
[kielitieteilijä Jaakko Häkkinen blogissaan 13.9.2019 julkaisemassaan merkinnässä Optisista sensoreista, pesuvedestä ja roduista]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti