Rajojen avaamiseen ja sulkemiseen liittyy myös eräs teema, joka on tässä yhteydessä syytä nostaa laajemmin esiin. Nykyisessä tilanteessa, jossa maahanmuutto on eräs isoimmista Euroopan politiikkaa hallitsevista asioista, on totuttu ajattelemaan, että maahanmuuton rajoittaminen on automaattisesti jotenkin oikeistolaista ja tämän rajoittamisen vastustaminen taas vasemmistolaista.
Historia kertoo kuitenkin, että rajoittamisen juuret ovat nimenomaan vasemmiston aikoinaan saavuttamassa menestyksessä.
Koko nykyinen tiukka rajojen valvonnan järjestelmä on Euroopassa vasta noin sata vuotta vanha. Ennen ensimmäistä maailmansotaa useimpiin Euroopan maihin sai matkustaa vapaasti, ilman viisumia tai edes passia. Asevelvollisuusarmeijoihin perustuva suursota toi mukanaan rajojen väliaikaiseksi mielletyn sulkemisen, jota sodan jälkeen ei kuitenkaan enää peruttu.
Useat yhteiskuntafilosofit, kuten belgialainen Philippe Van Parijs ja kanadalainen Joseph Carens, ovat muistuttaneet, että tämä sulkeutuminen tapahtui samaan aikaan, kun vasemmistolainen työväenliike nousi mahtavaksi voimaksi, jonka antamalla tuella pystytettiin moderni hyvinvointiyhteiskunta.
Kun kunkin maan köyhät työläiset taistelivat näin itselleen entistä paljon suuremman siivun porvarien vauraudesta, jaolle ei tämän jälkeen enää haluttu tulokkaita muista maista, ja osittain juuri siksi kertaalleen suljettuja rajoja ei enää avattu uudestaan.
[tietokirjailija ja kääntäjä Tommi Uschanov Ylen sivuilla vuoden 2019 kesäkuussa julkaistussa kolumnissaan Marx ja meemit määrittelevät nykyvasemmiston]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti