Berliinin Gropiusstadtin kaupunginosasta niukoista oloista tuleva koomikko ja kirjailija Felix Lobrecht kuvaili tätä elämää eräässä haastattelussa näin: ”Nekään, jotka aina saivat turpiinsa turkkilaisilta tai arabeilta, eivät ikinä edes harkinneet natsiksi ryhtymistä. Ennemminkin silloin yritettiin vielä enemmän käyttäytyä kuin maahanmuuttajat. Vielä yhdet Picaldin housut, vielä erottuvampi kampaus, puhu saksaa vielä voimakkaammin murtaen. Kun katsoo kliseistä natsiryhmää ja kliseistä mamuryhmää, mamut ovat tietysti paljon coolimpia.”
Tässä nousee esiin dilemma, kaksinapainen malli, joka tuntee ainoastaan ulkomaalaisten ystävän tai ulkomaalaisten vihollisen. Jos et puolustaudu, olet uhri. Jos puolustaudut, olet muukalaisvihamielinen. Niinpä muutut itse muukalaiseksi. Koska tuskin kukaan omanarvontuntoisista saksalaisista oli mieluusti uhri, muttei toisaalta halunnut joutua sosiaaliseen paitsioon, he sopeutuivat näihin yhteiskunnan paapomiin ulkomaalaispiireihin.
[Näin oli lausuttu Gil Barkein 16.10.2019 Sarastus-verkkolehdessä julkaistussa kirjoituksessa Näyttääkö Itä-Saksa mallia? (osa 2).]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti