Neuvostoliitossakin oli virallisena taidemuotona "sosialistinen
realismi", joka terminä on yhtä mielekäs kuin vaikka natsistinen
suvaitsevaisuus tai anarkistinen despotia, mutta jota kuitenkin
onnistuttiin soveltamaan melkein 60 vuotta ja jonka myötä taiteilijoiden
oli parasta pitää huolta, että heidän teoksensa viestittivät yleisölle
aiheesta riippumatta, että työ on niin kivaa, että siitä on aivan turhaa
kaiken muun hyvän lisäksi vielä maksaa palkkaakin.
[Näin oli lausuttu Pekan porstua -blogissa 10.2.2018 julkaistussa merkinnässä Sivistyksen rappiosta ja vähäpukeisista naisista.]
[PS. Suomenkielisen Wikipedian käsityksen nk. sosialistisesta realismista pääset lukemaan täältä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti