Onko minulta mennyt jokin perustava käänne ohi? Milloin vihreistä on tullut pelkkä kaupunkilaisnaisten maailman oikeudenmukaisuuden puolesta kirjelmöivä puutarha- ja kukkapenkkipuolue, joka syö kasvattamansa heinät?
Vihreät on menettänyt uskottavuutensa ympäristöliikkeenä, aikana jolloin sen tarve kotimaan takapihalla olisi suurimmillaan. Mihin vihreät tuhlaavat aatteensa ja aikansa, jos eivät oman maansa luonnon puolustamiseen?
Tärkeintä ovat Täti Vihreälle maailman lasten koulunkäynti, ylätasojen keskustelut yläilmojen hiilidioksideista, etnisten ja seksuaalivähemmistöjen hätä ja oikeudet. Kannatusta kyllä tulee suurten kaupunkien ja maaseutuyliopistojen sivistyneiltä viherystäviltä.
Mikä vihreiden uskottavuus on kaupunkien ulkopuolella, maaseudulla, Pohjois-Suomessa?
Kuulkaa jälleen korpeimme kuiskintaa: Viime kevään kuntavaalien peruilta, Kainuun kahdeksasta kunnasta viidessä ei ole ainoatakaan vihreää valtuutettua.
Lapin revontulien alla 21 kunnasta 13 kuntaa on vailla vihreää kunnanvaltuutettua. Keskustan ylivoima on murskaava Kainuussa ja Lapissa näitä yksittäisiä, siellä täällä olevia vihreitä valtuutettuja vastaan.
[Pasi Peiponen Ylen blogissaan 21.1.2018 julkaisemassaan merkinnässä Pelastakaa Suomen luonto ja maaseutu – keskustan ja vihreiden käsistä. Ja juu. Mies tosiaan haukkuu kirjoituksessaan myös Kepua.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti