Tšernobyliä ei olisi saanut tapahtua, eikä Fukushimaakaan, mutta jälkimmäisen onnettomuuden tullen osasin jo ihmetellä sitä kiihkoa – ja kyynisyyttä – , jolla ympäristöväki oli valmis sekoittamaan toisiinsa tsunamin kymmenettuhannet uhrit ja Fukushiman uhrit. Yksikään ei kuollut radioaktiiviseen säteilyyn. Ydinvoimapelko sen sijaan tappoi paljon, kun Fukushimaa evakuioitiin sellaisella kiireellä, että vanhukset ja sairaat kärsivät.
Varsinainen katastrofi oli tsunami, jonka aiheutti Japanin historian voimakkain maanjäristys 11. maaliskuuta 2011. Maanjäristyksen ja tsunamin tuloksena tiet, sillat, rautatiet ja rakennukset romahtivat. Uhriluvuksi tuli noin 30 000 henkeä.
On traagista, että tuo tapahtuma, maanjäristys ja sitä seurannut tsunami on jäänyt historiaan Fukushima-nimisenä, sillä ydinvoimalat selvisivät katastrofista parhaiten, siinä missä muu infra sortui kuin korttitalo. Brittiläinen ympäristökirjailija ja -toimittaja George Monbiot onkin sanonut, että onnettomuus sai hänet luopumaan ydinvoiman vastustamisesta.
[entinen europarlamentaarikko ja Kokoomuksen entinen varapuheenjohtaja Eija-Riitta Korhola 2.2.2018 blogissaan julkaisemassaan merkinnässä Aurinkopaneelit tuottavat 300 kertaa enemmän jätettä kuin ydinvoima]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti