Koko Hubara on merkittävästi edistänyt tällaisen ilmapiirin
vakiintumista suomalaiseen kulttuurielämään. Hän vaatii, että hänen
tuotoksistaan keskusteltaisiin vain hänen ehdoillaan, ja vaatimusta
toistaa innokas ihailijajoukko. Koska hän puhuu "ruskeana tyttönä", ja
kaiken lisäksi tekee sen ensimmäisenä tässä maassa, hänen
kuuntelemisensa on velvollisuus ja hänen arvostelemisensa rinnastuu
väkivaltaan. Loputtoman syyllisyydentuntoiselle ja toiseutta palvovalle
kulttuuriväelle tällaisten vaatimusten oikeutus on taottu selkäytimeen,
ja niinpä he alentuvat Hubaran edessä loputtomiin selittelyihin ja muuttavat koko kulttuurikeskustelun farssiksi.
Mutta onpa Hubara kokenut millaista todellista tai kuviteltua rasismia
hyvänsä, häntä ei voi millään tolkullisella mittapuulla määritellä
päähänpotkituksi. Hän on aikuisikänsä työskennellyt hyvin palkatuissa
media-alan ammateissa ja apurahasummat, joita hän sai säätiöiltä jo
ennen ensimmäisenkään kirjan julkaisemista, ylittävät moninkertaisesti
tyypillisenä vuotena saamani apurahasummat. Ruskeat tytöt -kirja
on saanut suuren mediahuomion ja todennäköisesti tavoittanut
kohdeyleisönsäkin ongelmitta, joten yhden mielistelemättömän arvostelun
ei luulisi hänen urakehitystään jarruttavan.
[kauhistuttava kirjailija Timo Hännikäinen 11.6.2017 Marginalia-blogissaan kirjoittamassaan merkinnässä Arvostelun arvostelun arvostelu]
[PS Kirjailijan mainitsema Koko Hubara on valkoinen nainen, joka on kyennyt mainiosti tekemään uran siitä, että hän on "ruskea".]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti