Kolmas hätkähdyttävä Jeesuskuva löytyy Wienin Taidehistoriallisesta
museosta. Se on 1500–1600-lukujen vaihteessa eläneen
renessanssitaiteilija Caravaggion maalaus Orjantappurakruunajaiset (arviolta vuosilta 1602–07), jossa orjatappurakruunua runnotaan väkipakolla kepeillä tiukasti Jeesuksen päähän.
Wienin museon Caravaggiosta tulee suora hyppy tähän päivään, dekkarimaailmaan. Kuuntelen parhaillaan Jyrki Erran kirjaa Orjantappurakruunajaiset
(Otava 2014), joka sijoittuu taideväärennösten ja taidemaailman
valtataistelujen pimeään ytimeen. Trillerin päähenkilö, Caravaggion
vanhojen taideteosten jäljittämiseen erikoistunut taidemaalari Alex Wallas saa
vihjeen kadonneesta maalauksesta, ja matkallaan Roomaan hän pysähtyy
Wienin taidehistoriallisessa museossa tutkimaan Caravaggion orjantappura
maalausta. Näin puhuu Erra päähenkilönsä suulla:
”Samassa näin
maalauksen. Se hallitsi puolihämärää saliaan täysin suvereenisti – ei
pelkästään maalaus, vaan sen Kristushahmo, joka erottui salin oviaukolla
saakka, kasvojen katse tästä maailmasta irtautuneena, olemus
kiduttajiensa piinaamana, mutta omituisesti valoa loistaen. Pysähdyin.”
”Tuijotin työtä.
Caravaggion tekniikka oli ylittämätön; neljäsataa vuotta eivät olleet
kyenneet himmentämään hänen maalaustensa värejä, eivät työn sommittelua.
Sen sanoma oli yhä yhtä hirvittävä kuin syntyhetkellään. Jollain
merkillisellä tavalla maalaus vaati pysähtymään, sitä ei voinut vain
ohittaa. Kristuksen kiduttamiseen ja nöyryyttämiseen uppoutuneet miehet
ja tapahtumaa välinpitämättömänä seuraava haarniskoitu hahmo olivat niin
keskittyneitä tehtäväänsä, ettei se voinut olla vaikuttamatta
näyttelyvieraaseen: katso, näin toimii tunteeton ja brutaali väkivallan
koneisto.”
Dekkarit ovat dekkareita. Mutta välillä ne onnistuvat iskemään suoraan ytimeen.
[Näin oli lausuttu Vartija-lehdessä 9.2.2024 julkaistussa Hannu Kuosmasen kirjoittamassa artikkelissa Kristus ja runebergintorttu.]
[Ristiinnaulitseminen oli teloitustapa, joka oli tarkoitettu mahdollisimman kiduttavaksi siihen tuomitulle. Alun perin instituutio oli saattanut olla persialainen keksintö. Heiltä joka tapauksessa foinikialaiset sen omaksuivat. Karhago taas oli alun perin ollut foinikialaisten siirtokunta. Roomalaiset sitten omaksuivat ristiinnaulitsemisinstituution karthagolaisilta.]
[Roomalaiset tuomioistuimet tuomitsivat ristiinnaulitsemalla teloitettavaksi ainoastaan ei-kansalaisia ja vain raskaaksi katsotuista rikoksista. Pitkään kansalaiset olivatkin Rooman valtakunnassa vähemmistö, aina siihen asti, kun keisari Caracalla vuonna 212 ilmeisesti fiskaalisten syiden vuoksi antoi kansalaisuuden kaikille niille valtakunnan asukkaille, joilla ei vielä sitä ollut. Koska näin kansalaisuuden saaneet saivat kaikki sukunimekseen keisarin sukunimen, keisarin suurimittainen kansalaistamistoimi samalla romutti roomalaisen nimijärjestelmän.]
[Maailmanhistorian tunnetuin ristiinnaulitsemalla teloitettu on tietenkin Jeesus Nasaretilainen (n. 1 - n. 36 jKr.). Siitä on erimielisyyttä ihmisten kesken, että missä määrin historiallinen Jeesus on ollut sama kuin pelastaja Jeesus Kristus. Minun itseni on kuitenkin vaikea uskoa, että hänen henkilöytensä olisi kokonaan tai edes suurimmaksi osaksi fiktiota.]
[Jonain vuonna hänen teloituksensa jälkeen joka tapauksessa Jeesuksen seuraajien joukkoon liittyi Saul-niminen juutalainen, joka oli alun perin vainonnut Jeesukseen uskovia. Saulista tuli kristinuskon historian tärkein lähetyssaarnaaja. Hänellä sattui olemaan myös roomalainen nimi, Paulus, koska hänen isänsä oli saanut hankittua Rooman kansalaisuuden. Perimätieto kertoo, että keisari Nero antoi teloittaa Saul-Pauluksen miekalla. Nero saattoi olla kusipää, mutta ainakin hän noudatti rangaistusasiassa Rooman lakia.]
[Apostolien teoissa kerrotaan, että kun Saul-Paulus oli vangittu, niin hän lopulta sitten oli vedonnut Rooman keisariin. Nero tunnettiin siinä vaiheessa elämäänsä vielä älykkäänä ja sivistyneenä henkilönä. Mutta keisari oli ehtinyt jo muuttua siinä vaiheessa pahempaan suuntaan, kun Saul-Paulus tuotiin hänen eteensä.]