Viimeisten vuosikymmenten aikana on kuitenkin noussut esiin ilmiö, joka on keikauttanut vaakaa kovasti simulaatiossa elämisen puolelle. Ymmärrän kyllä, että melkoinen osa entisistä vasemmistolaisista on hypännyt aatteensa konkurssin jälkeen sujuvasti mokutuksen ja kulttuurirelativismin kelkkaan. Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi jotkut älykkäät ja järkevätkin ihmiset mitä ilmeisimmin ihan oikeasti uskovat niihin. Uskonnon kohdalla ymmärrän kyllä, että helvetin pelko saa rukoilemaan, mutta tässä tapauksessa luulisi että helvetin pelko muuttaa ihmisen nimenomaisesti sellaiseksi, jota nykyään kuvaillaan ”äärioikeistolaiseksi”. Näin ei kuitenkaan monen kohdalla ole. Olen yrittänyt tällekin löytää selitystä samoilla metodeilla kuin uskonnon olemassololle, mutta huomattavasti laihemmin tuloksin
[Näin oli lausuttu 31.3.2024 Jaskan pauhantaa -blogissa julkaistussa merkinnässä Terveisiä simulaattorista.]
[Simulaatiossa eläminen voidaan todellakin todistaa, jos löydämme "Matrixista" virheen.]
[Mutta jos me elämme simulaatiossa, niin meidän luojamme ovat nekin/hekin "luotuja". Eli kyse on silloin kuolevaisista "jumalista". Normaalijärjen mukaan. Tosin se, mitä nimitän tässä normaalijärjeksi, ei mitä luultavimmin päde simulaation luojien tasolla. Eihän se päde edes meidän maailmamme modernissa fysiikassa.]
[Minusta on hauskaa ajatella, että me elämme simulaatiossa ja ajan myös itse simulaatioita.]
Itselleni tunkee tuon tuostakin epäilys, että olemme pudonneet oikeasta maailmastamme johonkin antimaailmaan, jossa kaikki on päinvastoin kuin pitäisi.
VastaaPoistaTämä on Liisa ihmemaassa.
Poista